Löysin tänään aarteen. Se on sanoinkuvaamattoman kaunis, luumun liila lyhty. Lyhdyssä on kuparinen jalka, keskellä söpö puupallo ja kruununa upea lasikupu. Nimesin sen Myrsky-Marin lyhdyksi, sillä lasikuvun muoto muistuttaa saaristomökeistä tuttua myrskylyhtyä.
Toivon, että tätä lukiessasi laittaisit taustalle soimaan Myrskyluodon Maijan (klikkaa alla). Musiikki vie mietteet saariston raikkaisiin tuuliin ja hetken ajaksi voi jopa erehtyä luulemaan olevansa jossain aivan toissaalla eikä selkä köyryssä koneen äärellä...
Lyhdyn taustalla oleva kuvitus on Lena Anderssonin vuonna 1988 julkaisemasta lastenkirjasta Myrsky-Mari. Se on sympaattinen tarina pienestä tytöstä ja hänen vaaristaan, jotka asuvat kesät ulkosaaristossa. He käyvät kalassa, syövät, tiskaavat astiat kalliolla, rupattelevat, kuuntelevat radiosta musiikkia ja tietysti merisään joka ilta. Eräänä iltana saareen tulee myrsky. Myrsky-Mari saa todeta, että myrskyt on paljon mukavampi kokea yhdessä kuin yksin.
Kirjan kuvitus on todella kaunis!
Myrsky-Mari oli ensimmäinen kirja, jonka olen saanut lapsena. Kun sain kirjan, minulla ei ollut vielä nimeä, vaan minut tunnettiin lähinnä nimellä Mini. Olin vain kaksi viikkoa vanha nyytti, kun vanhempani veivät minut purjehtimaan. Liikuimme silloin paljon saaristossa ja sain kasvaa lapsuuden kesät saaresta toiseen reissatessamme. Opin liikkumaan kallioilla, löytämään haahkan pesiä ja varomaan käärmeitä kuumilla kallioilla. Ja saaristosta tosiaan voi löytää jos jonkinmoisia aarteita. Olemme muun muassa löytäneet kauniita vanhoja astioita, lasipulloja, harmaaksi hioutuneita ajopuita ja jopa todella kauniin vihreän puusängyn, joka palveli lapsuusvuosien ajan minun sänkynäni.
 |
| Kirjan etukannen symppis omistusteksti |
Takaisin nykyhetkeen ja vuoteen 2013. Uusi tulokas pääsi muiden aarteiden joukkoon hyllyn päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.