28.11.2012

Priceless posters

 Bongasin Turkuhallissa menneiltä vuosilta julisteita, jotka nostattivat melkoisen makeat naurut. Julisteet on koottu Turkuhallin (eli nykyisen HK-Areenan) kellarikerroksen käytävälle osoitukseksi siitä, ketkä kaikki artistispektaakkelit ovat suvainneet saapua Suamen Turkuun kyseiseen halliin esiintymään. Onhan se hienoa, että Turku vetää isoja nimiä puoleensa kuin magneetti, eh?

Julisteet kuvastavat hyvin aikaansa. Paitsi artistien hiustyylit, myös julisteissa käytetyt kuvitustyylit ovat toinen toistaan hohdokkaampia. Kaiken lisäksi julisteet viestivät toisenkinlaista historiaa: Turkuhallin nimi vaihtelee julisteesta toiseen, riippuen siitä, mikä yritys kyseistä hallia kulloinkin sponsoroi. 

Erityiskiitos ja papukaijamerkki näistä julisteista kuuluu kyllä graafikoillle / art directoreille niiden takana. Jännä juttu, etten löytänyt yhtään signeerausta. 

 Tässä kuitenkin TOP18.

Enjoy!


Bum tsi Bum -show'hun liput irtosivat aikoinaan 150 markalla. Marcon blondaus valaisee pimeimmänkin talvipäivän.
Jarin oma show-juliste paljastaa hänen päiväunensa. Julisteen alakulmaan toimiston Marjattaa pyydettiin kirjoittamaan, milloin ja missä Turun keikka on. Onhan Marjatalla kaunis käsiala.
Julio Iglesias on etenkin zumba-vetäjä Antonin kestosuosikki. Antonia siteeraten: "Julio Iglesias - se on parasta!"
Leidit lavalla oli käsite aikoinaan. Onkohan kiertueen sponsorina ollut Eurokangas, joka tarjosi leideille hurmaavan väriset sifonkihuivit?
Yleisön pyynnöstä: Mestarit areenalla. 

 Kummatkohan mahtoivat voittaa?
 Danny ja hänen hiuslookinsa ei ole muuttunut mihinkään sitten vuoden 1977, kun hän kera Armin teki maailman huonoimmaksi äänestetyn musiikkivideon I Want to Love You Tender. Moneskohan juhlakiertue Dannylla on nyt menossa?
 Aikamoinen lupaus: "Rankempaa fudista et näe missään"!
 The Great Russian State Circuksen Suomen keikan Turkuhalliin tuotti Suomen ohjelma- ja telttapalvelu :)

 Kiva luonteva Sotkan petauspatja  lentävä matto.






26.11.2012

Boulderointia, brunssia ja sirkusta

Laura-serkku & Andreas tulivat viikonlopuksi Turkuun. Olimme suunnitelleet heidän visiittiä  jo pitkään ja nyt se vihdoinkin toteutui. Ihan ensiksi he joutuivat äitini pitämään arvomaailma-testiin (aka. tätitestiin). Kun siitä oltiin selvitty (100% läpäisyllä), menimme katsomaan Taideakatemian sirkusopiskelijoiden sooloesityksiä Köysiteatteriin. Koimme toinen toistaan mahtavampia esityksiä ja suorituksia! Suosittelen lämpimästi - vielä ehtii varaamaan liput esityksiin täältä.

Jouduin lähtemään suoraan sirkusesityksistä töihin - aivan toisenlaiseen maailmaan Turkuhallille. Meillä oli Mehukatin kanssa halihetki hississä. Tepsi voitti Bluesin tällä kertaa 3-2. Turkulaiset meinasivat repiä pelihousunsa kun olivat niin innoissaan...
Sunnuntaiaamu alkoi herkullisella brunssilla ystävien kesken. 
 Janne toimi meidän baristana uuden kahvikoneensa kanssa - hyvää oli!

 
 
Soffe ja Toppe olivat jo aamutuimaan pyöräyttäneet croissantteja ja omppuhillo-jälkkärit.
Joulupukille terkkuja: haluan maitovaahdottimen lahjaksi! 

 Jannella ja Annemarilla on kaunis koti, jossa on asennetta. Jani haaveilee varmaan uusista kiipeilykengistä tai jostain tässä kuvassa?
 Halusimme näyttää Turussa suht uuden kiipeilypaikan, Bouldertehtaan Lauralle ja Andreakselle. Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä ilman köysiä. Seinät, joita kiivetään, ovat matalampia kuin köysikiipeilyssä, ja jos seinältä tippuu, laskeutuu pehmeille patjoille. Sunnuntai-ruuhkaa oli havaittavissa, mutta pääsimme kuitenkin kiipeämään aloittelijoille ihan riittävän määrän. Jani opasti tekniikoita ja näytti mallia, miten ollaan katu-uskottavasti Tarzan. Voin kertoa, että seuraavana päivänä löysin itsestäni uusia, pieniä lihaksia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan! 
Kiipeilyn ja saunan jälkeen porukan energiataso oli tämä:


 Kokoonnuimme kaikki äidin luo ja söimme vatsat täyteen herrrrkullista ruokaa. Tottakait sunnuntai-illan kruunasi tanssivien tähtösten katsominen. Pukujen arvostelu joukolla on sitten ah-niin-ihanaa. (Sama juttu kuin Linnan juhlien katsomisessa) Pelasimme pari erää myös Aliasta ja keksimme siinä samalla pari uutta sanaa, kiitos Andreakselle. 
Jälkkäri-idea tuli Andreakselta: porkkanakakkua! Tanskassa porkkanakakkuun ei kuulemma tule hasselpähkinää, mutta tähän kakkuun sitä laitettiin kyllä pussillinen. Ira vastasi leipurihommista, itse sain tehtäväksi raastaa jäätävän kasan porkkanoita. Meillä työnjako leipomisessa menee aina niin: mulle helpot duunit (sekoita, leikkaa, raasta) ja Ira huolehtii maustamisen, koristelun ja kaiken vastuullisen. 

Leipuritiimi toimi taas saumattomasti ja kakku oli makoisaa. Teimme sen gluteenittomista jauhoista, jotta Janikin pystyi herkuttelemaan hyvillä mielin. 



Viikonloppu oli täynnä naurua, herkkuja, hyviä tyyppejä ja rentoutumista. Nyt jaksaa taas painaa täysillä alkavan viikon!

24.11.2012

Torin aarteita

Tein tänään jotain ennen kuulumatonta; nousin lauantaiaamuna sängystä jo ennen kymmentä ja pyöräilin tihkusateesta huolimatta Turun torille. 

Lauantaina torilla käymisessä on parasta paitsi se, että torilla kuulee iki-ihanaa Turun murretta myös se, että paikalle on saapunut tavallista enemmän torimyyjiä. Sympaattisia mummoja, jotka ovat kutoneet pöydällisen villasukkia tai tehneet taidokkaita pihlajakransseja (jotka näyttävät melkein kuin Strömössä tehdyiltä, itse en ikinä pystyisi sellaisia tekemään). Minun kävi hieman sääliksi torimummua, joka kökötti villoinensa jakkaralla pienen myyntipöytänsä ääressä ilman mitään katosta. Teki mieli mennä pitämään sateenvarjoa hänen päänsä ylle. Mieleen juolahti myös ajatus, että miltäköhän päivän sateessa olleet villavaatteet mahtavat tuoksua illalla... 

Opiskelijabudjettia ajatellen torilla käyminen kannattaa: muutamalla kolikolla saa ison määrän vihanneksia, hedelmiä ja kukkia. Esimerkiksi suomalaiset tomaatit maksavat vain euron kilolta!


 Kulho on Pentikin Taika-sarjaa ja toimii meillä tosi monipuolisesti salaattikulhona ja hedelmäkulhona. Sain sen viime kesänä läksiäislahjaksi työpaikastani.
 Koska tänään on meidän päivä (aina kuun 24. päivä), toin Janille kukkia. Se olikin eka kerta, kun hän saa kukkakimpun. 
 Pakko myöntää, tulppaanikimppu oli hieman hyvitystä siitä, että unodin täydellisesti tällä viikolla olleen valtakunnallisen miesten päivän. Jani pääsi näpäyttämään, sillä itse hän ei koskaan unohda tuoda naisten päivänä kukkia tai herkkuja. No, nyt ollaan tasa-arvoisia. 

23.11.2012

Kahvia ja nyrkkeilyä!

Ohops! Tulipas suomalainen otsikointi. Se on kuitenkin hyvin kuvaava, sillä torstaipäiväni koostui lähinnä kolmesta asiasta: opinäytetyön teosta, hyvästä kahvista ja nyrkkeilytunnista (hui). 

Turun parhaat lattet saa Latte Cafésta Kristiinankadulta. Omistaja Gerardin leppoisa elämänasenne tarttuu jo heti ovesta sisälle tultaessa ja saa oikeasti rauhoittuman hetkisen viikon keskellä. Gerardin kahvit tekevät päivästä aina pikkuisen paremman.


Kun on istunut, kirjoittanut, lukenut ja ajatellut koko päivän, kaipaa illalla jotain täysin muuta.
Päätimme siskoni Iran kanssa mennä koeajamaan nyrkkeilykurssin Elixiassa.

Taustaa lienee hyvä valaista hieman. Ira on harrastanut Uudessakaupungissa nyrkkeilyä ihan tosissaan, koutsin kanssa. Hänelle lyönnit, tekniikat ja lajin piirteet olivat siis tuttua kauraa

Itse puolestaan olen aivan keltanokka lajin suhteen. Yleensä viikon liikuntakakkuni koostuu pyöräilystä, tanssillisista ja koreografisista tunneista ja lihaskuntotreenistä pari kertaa viikossa. Nyrkkeilytuntia ennen syke oli korkealla muustakin kuin lämmitelystä johtuen, sillä jännitin tuntia tosi paljon. Mielessäni pyöri ennakkoluuloisia ja pelokkaita ajatuksia: osaanko ollenkaan, jaksanko koko 1,5 tuntia ja entä jos muut lyö niin kovaa, että mun hentorakenteinen konttorirotan ranne niksahtaa? 

Valitsimme sinänsä aloittelijalle "ideaalisen" aloitusajankohdan: tällä kertaa oli kurssin viimeinen tunti ja muut kurssilaiset olivat jo treenanneet tekniikoita jonkin verran allekirjoittanutta enemmän. Pääsimme kuitenkin mukaan kokeilemaan - ihme.

Heti tunnin alettua sain kuitenkin huomata, että olin pelännyt ihan turhaan. Super-tehokkaan lämmittelyn jälkeen siirryimme treenaamaan lyöntisarjoja parin ja pistareiden kanssa. Ohjaaja Tiina oli osaava ja kannustava. Hän neuvoi tekniikat tarkkaan ja kertoi, että tunnin teemana oli saada lyödä mahdollisimman paljon.

Alkujännityksen lauettua olin niin innoissani, että ohjaaja sai tulla aina välillä muistuttelemaan, ettei lajissa ole pohjimmiltaan kyse hyppelystä -  ei tarvitse hypellä kuin heinäsirkka koko aikaa. Antoisinta oli se, kun löysi hyvän lyöntirytmin parin kanssa. Hauskinta oli saada tehdä lyöntisarjoja vaihtaen paria piirissä, 30 sekunnin vaihdoilla. Pelottavinta oli harjoitella lopetuslyöntiä.

Puolitoistatuntinen meni hujauksessa. Kroppa sai ihan uudenlaisia liikeratoja, lihakset rasittuivat eri lailla kuin yleensä ja lopulta yllätin itseni, sillä tajusin pitäväni nyrkkeilystä. Tuli tunne, "tätä lisää". Toivoimmekin uutta kurssia heti vuoden alkuun. Jos vaikka silloin aloittaisin vähän eri tavalla, enkä peppu edellä puuhun kuten tällä kerralla.

Tässä Kiloklubin kunniajäsen Ira havainnollistaa, millaista asennetta nyrkkeilyyn tarvitaan:


 



Uskon myös, että aivot virkistyvät nyrkkeilyn ansiosta: tarjoaahan se aivan uusia liikeratoja ja sarjoja muistettavaksi. Lisäksi reaktiokyvyltä vaaditaan paljon, jos ei halua nyrkkiä leukaansa. 
En tosin tiedä oliko pohjimmaisena syynä nyrkkeily vai mikä, mutta illan suussa treenin jälkeen sain aivan tajuttoman inspiraation puuskan!  Yhtäkkiä vain langat yhdistyivät ja koko viikon mielessäni pyörinyt sekalainen ajatusten sakka selkiintyi silmieni edessä. Oivalsin hyviä yhtymäkohtia liittyen opinnäytetyöhöni ja koska pelkäsin, että inspiraation puuska menee nopeasti ohi tai ettei vastaavan kaltaista koeta kuin kerran vuosisadassa, kirjoitin ajatuksia ylös sitä mukaa kun niitä ryöppysi. Lopputulos: sain opinnäytetyötä 12 sivua eteenpäin. Voittajafiilis.

oivallus opinnäytetyön aiheesta