Navigare necesse est

”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”, totesivat jo muinaiset roomalaiset ja Lasse Mårtenson. Päätin ottaa vinkistä vaarin ja lähteä määrittelemättömäksi ajaksi seilaamaan isäni ja Pirjon kanssa. He olivat ehtineet seilata Hallberg-Rassyllaan jo Maarianhaminaan, josta hyppäsin miehistöön mukaan.

Vietimme päivän Maarianhaminassa Ålands pankakaa maiskuttaen ja hyvää jazzia kuunnellen rannassa kuunnellen. Maanantaina suuntasimme vain lyhyen matkan Maarianhaminan eteläpuolelle saareen, jonka nimi on Kobba Klintar. 

Saari on monelle risteilymatkustajalle tuttu. Juuri se, jonka kohdalla moni huokailee sen laivan ikkunasta nähdessään: ”Oi, kunpa saisi tuollaisen yksinäisen talon kallioluodolta” ja ”Kukakohan tuolla asuu?”, ”Kuuluukohan tuo kenellekään?”, ”Tuleeko tuonne postivene?”, ”Onkohan joku kirjailija kirjoittanut kirjoja tai rakkausrunoja tuolla luodolla?”…

Tuo valkoinen talo keskellä luotoa on aikoinaan ollut luotsiasema ja sieltä on ollut tärkeää soittaa sumutorvea laivoille aina huonon näkyvyyden sattuessa. Suuren suuri sumutorvi on edelleen saaressa nähtävillä, valkoisen talon vintillä. Luotsitoimintaa saarella ei enää ole.

Nykyään saari on lähinnä monen päiväretkikohde, mutta tarvittaessa suojaisessa satamassa voi myös yöpyä. Saarella toimii suloinen kahvila, Kobba café, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Se on auki kesäisin keskiviikosta sunnuntaihin. Muutenkin aktiivinen yhdistys pitää saaren mukavassa kunnossa matkailijoille. Yhdistyksen ja innokkaiden vapaaehtoisten voimin saarelle on muun muassa rakennettu huikean hieno pooki ja rakennuksia on kunnostettu. Myös monet ahvenanmaalaiset yritykset tukevat saaresta huolehtimista.

Kobba Klintarilla on hauskoja patsaita ja puuveistoksia, jotka tuovat hymyn huulille. Suosittelen piipahtamaan, jos liikutte veneellä noilla kulmilla!

Lisää saaristojuttuja tulossa pian!

Shit happens eli some-hiiren painajainen kävi toteen

”Shit happens”, toteaa setäni Rulle aina, kun jokin ei mene putkeen ja sille ei itse voi oikein mitään.

Nämä  sanat pääsivät huuliltani, kun tiputin rakkaimman esineeni katukiveykseen ja se hajosi sirpaleiksi. Se tapahtui Maarianhaminan keskustassa juuri lomapurjehduksen kynnyksellä. Puhelimessa oli kaiken lisäksi suojakuori päällä, mutta sen kansi päätti aueta juuri sopivasti ilmalennon aikana varmistaen sen, että näyttö paiskautuisi varmasti katukiviin.

Olin suunnitellut kuvaavani puhelimella teille tunnelmia loman purjehdusreissun varrelta ja räjäyttäväni somen ”I’m on a boat” -kuvilla. Mutta toisin kävi. Puhelimeton loma tulossa, sillä saan puhelimen huoltoon vasta, kun palaamme purjehdukselta mantereelle ja huollossa kestää viikosta pariin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Pieni tauko WhatsUpista, Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja muista appeista on todellakin ihan tervetullutta ja tekee minulle varmasti hyvää tälle some-hiirelle. Pari päivää kesti, että peukaloni ei enää tehnyt sitä jatkuvaa pyyhkimisliikettä, johon sen olen totuttanut, hehe. 

On ollut myös mukavaa huomata, miten mahtavaa on kuvata puhelimen sijaan taas iskän järjestelmäkameralla kunnon kuvia ja siirtää ne läppärille ihailtavaksi isolta näytöltä, kaikessa rauhassa. Puhelimella näpsin kuvia paljon huolettomammin ja jatkuvalla syötöllä, jopa liikaa. Puhelimen muisti itki jatkuvasti olevansa täynnä – saatoin ottaa 11 erilaista kuvaversiota aamukahvista, wuhuu. Wake up Veera. Nyt kameran kanssa huomaan harkitsevani kuvaamista huomattavasti enemmän; kuvauskohteen huomaaminen, suunnittelu ja vielä valotus sekä rajaus kuntoon.

Nyt pystyn tosiaan olemaan todella loma-moodissa ilman jatkuvasti välkkyvää puhelinta. Mutta lupaan postailla purjehdusreissun varrelta aina, kun vaan pääsen purkamaan järkkärin muistikortin kuvat koneelle ja vierasvenesatamien 3G:n piiriin.

Muistakaa nostaa välillä katse puhelimen näytöstä – silloin voi huomata jotain aivan uutta.

30 päivän treenihaaste lomalaiselle

Blogimaailma puhkuu erilaisten fitness-gurujen oppeja ja treeniohjelmia. Pelkästään Suomen Blogilistalta löytyy 513 blogia, jotka käsittelevät fitness-aihetta. Unelmavartalon eteen pitää kiinteyttää, kiristää, venyttää jne. 

Lomalainen ei tästä hätkähdä. 

Olen nimittäin löytänyt itselleni sopivan treeniohjelman heinäkuulle, jota aion noudattaa seuraavien 30 päivän ajan. Kiinnitin tämän myös jääkaapin oveen, etten vain pääse luistamaan treeniestä. 

Katsotaan miten käy!

Originaalikuva täältä.

Valkoisen paperin pelko - lomalaisen ajatuksia

Huh, mikä tunne! Kun taas asettaa sormet pitkästä aikaa näppäimistölle ja alkaa täyttämään ajatuksillaan valkoista paperia. Tai näin sähköisellä aikakaudella valkoista tekstikenttää. Miltäköhän kirjailijasta tuntuu aloittaessaan uuden romaanin ensimmäistä lukua?

Kevään työtahti on ollut kiivas ja hektinen. Olen paiskinut hommia lähes kellon ympäri. Selatessani kalenteria taaksepäin, ihmettelen miten olen jaksanut painaa. Kai se on se, että rakastaa työtään, kollegoitaan ja saa työskennellä mielenkiintoisten, aina uudistuvien ja upeiden brändien parissa. Keväällä olen tehnyt Supersonilla tiiviisti töitä adidaksen, Sony Mobilen ja TDC:n kanssa. Inspiroivia, aina erilaisia päiviä on riittänyt. 

Kuitenkin, kun päivisin ideoi ja tuottaa teksti- ja kuvasisältöjä asiakkailleen, on iltaisin ajatuspankki melko loppuun asti ammennettu ja ajatus koneen avaamisesta vielä illalla uudestaan ei kiehdo juurikaan. Mieluummin vaikka pyörittelee hartioita, kokkaa oman kullan kanssa tai käy treenaamassa. Siksi koko kevään ajan blogi on elänyt lähinnä Instagramin puolella. Kuvan tai kaksi olen ehtinyt arjen keskeltä postaamaan.

Tänään alkoi työurani ensimmäinen kunnon 4-viikkoinen kesäloma ja olen aivan kummissani. Ja myös onnessani. Nyt on aikaa oikeasti keskittyä itseensä ja omiin ajatuksiin. Lomaani en ole suunnitellut juurikaan, vaan kalenterissa lukee ainoastaan ”LOMA”.  Taustalla soi The LA'sin biisi There she goes:

Kesäomalla lupaan kirjoitella loman raikastamin aivoin ja jakaa kuvaterkkuja Suomen etelästä, Hangosta.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta jokaiselle – kuluu se sitten töiden tai lomailun merkeissä!

Kuvista kiitos Janille ja Sony Xperia Z2:lle.

Niin paljon on tapahtunut, niin vähän aikaa kirjoittaa

Kun joku kysyy, mitä tein viime viikolla, en välttämättä osaa suoralta kädeltä antaa yhtä, selkeää vastausta.  Se johtuu ainoastaan siitä, että jatkuvasti tapahtuu niin paljon. Menen vaan vauhdilla enkä turhaan pysähdy miettimään. On niin kiire, että täytyy pitää lakista kiinni. Työni on melko hektistä ja siihen lisää oman lisänsä tuo vielä pitkä työmatka.

 Toisinaan olisi kuitenkin äärettömän tärkeää muistaa pysähtyä, hengähtää hetki ja vain olla. 

"Vain oleminen"  on minulle sietämättömän vaikeaa. En osaa olla aloillani tekemättä mitään. 

Koko ajan pitää olla jotain mitä lukea, selata, katsoa, koskea, tehdä, muovata.

Nyt olen ottanut tavoitteekseni itselleni sellaisen hyvän hölläilyn. Aion viettää nolla-aikaa parin viikon verran - kai sitä voisi joululomaksikin nimittää. Tavoitteenani on olla vaan ja tuijottaa Hangon ulappaa, tai kävellä päättömästi Turun kaduilla tai viettää tuntikausia jossain Helsingin kahvilassa upottautuen kaakaomukiin. 

Kuvasta kiitos Miralle!

Kauas pois

Näissä maisemissa vietimme nautiskellen viime viikon.

Pian lisää, kunhan saan loput kuvat ladattua!

Neljän päivän miniloma

Varoitus: nyt seuraa kilometrin mittainen postaus, joka pursuaa valokuvia - lähinnä ruuista ja kauniista asioista. Sinua on varoitettu.

Lähdimme viime perjantaina Hangon Regattaa karkuun. Iskä ja Pirjo nappasivat meidät Hangon satamasta kyytiin ja veneen nokka suuntasi kohti etelää. Edessä oli ihan uskomaton neljän päivän kesäloma! Joka kyllä alkoi muutamalla työpuhelulla paatissa. Mutta heti, kun puhelin ei enää kantanut avomerellä, sain päästää täysin kaikista työasioista hetkeksi irti ja vain keskittyä olennaiseen. Meren tuoksuun, tuuleen, olemiseen.

Tuuli yltyi loppumatkasta mukavasti ja siivitti matkaamme kohti etelää. 11 tunnin purjehduksen jälkeen rantauduimme Naissaareen, josta on matkaa Tallinnaan noin 12 kilometriä. Satama oli rauhaisa ja venenaapurit mainioita.

Ulkona ruoka maistuu aina vaan paremmalta.

Hiekkarantainen Naissaari on mielenkiintoinen paikka. Saari on aiemmin ollut vuosikausia suljettu Neuvostoliiton miinasaari. Vuonna 1913 kaikki saaren asukkaat, pääasiassa rantaruotsalaiset evakuoitiin. Sodan jälkeen he pääsivät palaamaan takaisin koteihinsa saarelle. Toisen maailmansodan jälkeen, aina vuoteen 1993, Naissaari oli neuvostoarmeijan hallussa. Noiden aikojen perintönä saarella on jäljellä kapearaiteinen rautatie, vanhoja miinoja, paljon ruostuneita rakennuksia ja rajuja autoja. Historian tuntee saarella kulkiessaan.  

Nykyään saarelle uteliaita kävijöitä vetää saaren historian ja hiekkarantojen lisäksi ravintola, vierasvenesatama sekä kuukausittain järjestettävät konsertit.

Saaren päällä leijailee jännä tunnelma: tuntuu, että neuvostoarmeija on lähtenyt kiireellä ja jättänyt kaiken vain ruostumaan, rapistumaan ja lahoamaan.

Vuokrasimme pyörät ja lähdimme polkemaan saaren hiekkaisia polkuja pisin. 

 Saaren polkujen varrelta löytyi kunnon kasa kanttarelleja! Ja illalla pyöräytimme niistä kantarellikastikkeen, joka vei kielen menenssään.

Parin päivän jälkeen suuntasimme Tallinnaan. Rantauduimme Vanhan kaupungin satamaan. Venenaapureinamme oli Tallinkit ja muut hiukan isommat paatit. 

Sataman sijainti oli ideaali: vanhaan kaupunkiin oli vain kivenheitto laiturilta. Yllätyimme myös siitä, että satamassa oli rauhallista nukkua.

Sataman kahvilan lattet olivat aamun ilo! 

Maitovaahtoa pitää olla kunnolla!

Tässä kuvassa näkyy sama satama lintuperspektiivistä, tuolla kuvan vasemmassa yläkulmassa.

Lintuperspektiivistä nautti myös tämä lokki, joka rakasti poseeraamista.

Meillä oli kaksi päivää aikaa tutkia kaupungin kujia, kahviloita ja sisäpihoja.

Tässä alla kuvatulvaa kaupungin kaduilta :)

Kaupungin ihanin kahvila-baari on Sinilind. Paikassa on rouheaa ja söpöä asennetta.

Sisustus on leikkisä ja harkittu. 

Vaikka Sinilind sijaitsee keskeisellä paikalla, ovat juomien, ruokien ja herkkujen hinnat pysyneet edullisina.

Sinilindin ruuat ovat herkullisia ja konstailemattomia.

Päivisin Sinilind on kahvila ja lounasmesta, iltaisin siellä järjestetään klubeja.

Ensi kerralla kun suuntaatte Tallinnaan, laittakaa tää paikka korvan taa!

Täyden kympin ovi ja mies!

Kahvi- ja viinipaussit ovat olennainen osa lomalaisen päivää.

Vaikka Tallinna jo itsessään on taideteos, ei kaupungin kaduilla voi olla törmäämättä katutaiteeseen.

 Piipahdimme Tallinnan valokuvausmuseossa. Suosittelen visiittiä!

 Kokoelmassa oli upeita kameroita ja valokuvia eri vuosikymmeniltä. Tässä lempparini:

 

Tallinnassa oli juuri meneillään keskiaikapäivät. 

Ympäri kaupunkia oli teemaohjelmaa ja torille oli kasaantunut eri alojen käsityöläisiä.

 Kujien tutkimiseen väsyneet kulkijat löysivät onneksi penkin jolle istahtaa.

Kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän miniloma. Tallinnasta suuntasimme Janssonin kanssa nopsalla Linda Linella takaisin Helsinkiin, sillä työt kutsuivat jo palaamaan takaisin maan pinnalle. Neljä päivää hurahti aivan liian nopsaan. Iskä & Pirjo jatkoivat purjehdusreissuaan - onhan heillä vielä kaksi pitkää lomaviikkoa jäljellä. 

 Kun saavuimme kotiin Hankoon, olivat yrtit ja kukkaset hieman nuupahtaneet poissa ollessamme. Se ei oikeastaan edes haitannut, sillä me olimme täynnä virtaa ja onnellisia rennon irtioton jäljiltä.