Kuinka tehdä kärpäsestä härkänen?

On juhlan aika! Tämä on järjestyksessään 100. postaus, jonka julkaisen!

Oheinen kuva aiheutti eilen pienen sanamyrskyn Facebookin puolella. Kuva on siis Facebook-profiilissani bannerikuvana. Kuvan tarkoituksena on tuoda esille omaa rakasta Maanantaista sunnuntaihin -blogiani. Täällä blogissa käsittelen arkisia asioita nostaen ne arvoiseensa valoon.

 Kuva tiivistää sanasodan keskeisen teeman: suomen kielessä viikonpäivät kirjoitetaan pienellä. 
Tuo S-kirjain oli se, josta kaikki sai alkunsa.

Sanasota lähti liikkeelle siitä, että eräs suomen kielen oikeaoppisesta käytöstä erittäin tarkka FB-kaverini kommentoi kyseistä kuvaa: "Maanantai ja sunnuntai ovat viikonpäiviä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella". 

Seuraavaksi muutamat muut FB-ystäväni puolustelevat kuvaan valittuja fontteja sekä blogin nimeä. Tästä FB-kaveri sai vettä myllyynsä ja vastasi syyttämällä nykynuorisoa siitä muodista, ettei omaa äidinkieltä enää nykyään osata.

Vastasin kommenttiin seuraavasti: "Typografiassa leikitellään isoilla ja pienillä kirjaimilla. Tyyliseikka tässä tapauksessa. Kirjoitin aikoinaan äidinkielestä laudaturin ja työkseni mainostoimistossa teen oikolukua päivittäin, eli eipä ole nykynuorison kielioppi pääsyt ihan rempalleen :)"

Kärpäsesta alkoi huolestuttavasti kasvaa härkänen, kyseisen FB-kaverin kommentointi meni seuraavaksi henkilökohtaisuuksiin. Tämä nostatti useat muut FB-kaverini puolustamaan paitsi kuvan typografisia valintoja myös minua. 

Keskustelun sävy alkoi muotoutua epäasialliseksi ja kyseinen FB-kaveri veti kommentointiin mukaan täysin epäolennaisia aiheita samalla loukaten monen ihmisen tunteita. 

FB-kaveri syytteli muun muassa mainosmaailmaa ja nykynuorisoa suomen kielen rappeuttamisesta sekä kyseisen kuvan viestinnällistä ilmetta puhkikuluneeksi, hämähäkin seitteihin peittyneeksi so last season -kamaksi. Kirsikkana kakun päällä hän rinnasti kuvan muun muassa Kokoomuksen vaalimainontaan.

Mikä oli oma reaktioni tähän? Kun seuraavana aamuna tuon sananvaihdon jälkeen avasin koneen ja kävin kurkkaamassa FB:ssä miten maailma makaa, yllätyin. Ensireaktioni oli lähinnä huvittunut, epäuskoinen ja hämmentynyt. Keskustelu oli paisunut aikamoiseksi. Raikasta ajatustenvaihtoa ja mielipiteiden ilmaisua kaivataan aina. Mutta hyvän maun raja on mielestäni ylitetty silloin, kun kritiikki menee henkilökohtaiselle tasolle ja turpiin vetämis -kommentteihin. Vaikkakin sarkastinen sävy tulee tämänkin keskustelun analysoinnissa toki huomioida, ei kaikkia sanomisia voi selitellä  jälkiviisaana myöhemmin sarkasmiksi. 

Facebook on viestintäkanavana kevyt ja viihteellinen. Kuitenkin, painavaa asiaa ei voi paketoida hattaroihin tai pyyhkäistä huolettomasti maton alle. Tästäkin sanahässäkästä moni sai pahan mielen ja osan vereanpaine kohosi huolestuttaviin lukemiin. 

Hyvä asia on se, että jokainen vastaa omista näkemyksistään omalla nimellään Facebookissa, ei ole mahdollista piilotella nimimerkin takana ja huudella törkeyksiä nimettömänä. Loukkaukset ja kehut saavat kasvot. Positiivista on myös se, että sanoilla on seuraamuksia.  Tästä kuvaavana esimerkkinä suomalaispoliitikoiden blogipostauksissa ja Facebookissa päästelemät möläytykset, jotka ovat johtaneet muun muassa möläyttäjän virka-aseman menettämiseen.

Tervettä kritiikkiä saa aina antaa, mutta toisen asioiden repiminen pois asiayhteyksistään sekä asioiden loputon jahkaaminen on mielestäni turhaa.

Tähän illan viihteeksi haluan tuoda teille näytille tuon keskustelun kulun. Osallisten nimet on vaihdettu hedelmien kuviksi, jotta keskustelun absurdius välittyy ja kukin kommentoija saa pysyä nimettomänä. Omat kommenttini merkitsin tähdellä.

Enjoy!

Mitä mieltä olet aiheesta? Feel free to comment.