31.5.2012

Neonvärit ei oo koskaan out

Yay!

Aivan mahtava teema Sonjan pyöreille synttäreille: neon-värit! 
Väriteema käsitti niin kakut, drinkit, astiat, koristelut kuin ihanien vieraiden asut ja meikitkin. On tosi hienoa, että nyt meidän serkkukaarti saa taas yhden kaksikymppisen lisää - welcome kerhoon...

Jo itse kakku oli käsite sinäänsä. Kotileipureille lohdutukseksi: sen oli loihtinut leipomo-kondiittoriksi valmistuva taituri, joka oli kostuttanut kakun mm. ruusuvedellä.
 Kakun ylpeä äiti.
Suklaakakkusia lime-mascarponella ja tuoreilla mansikoilla.
Ufo-shotit olivat ainut oikea valinta neon-väriteemaan. Myös smurffilimsa olisi täyttänyt kriteerit.

 Tarjoilujen sekä koristelujen ideoijana ja luojana hääri ihana Maija!
 Sydämen muotoiset blinit smetanalla, mädillä ja punasipulilla toivat vedet silmiin.
 Sonja sai myös lahjaksi kaikkea todella värikästä (ja tarpeellista), kuten katuliituja, pinkin My Little Ponyn, syreenin kukkia, tarroja, meikkipään, koottavan kahvimukin jne.

 Ripen taidonnäyte: näin taitellaan nukkekodin tuoleja skumppapulon korkeista!
 Skumppaa & mansikoita.
 Riensin juhliin suoraan töistä, joten olin hiukan mustissa teemaan nähden. Se ei haitannut, sillä sain oman osani illan ehdottomista hiteistä eli loistetikuista & loistemaaleista.
 Loistetikuista oli myös toinen toistaan luovempia ratkaisuja...







Juhlijoiden ilta jatkui väriteemaan sopivasti DTM:ään. Nukku-Matti kutsui jo mua, sillä takana oli lyhyt mutta superrankka työviikko ja seuraavana aamuna oli lähtö Ihanaan Länteen!


First train home

En ole pitkään aikaan hehkunut niin onnellisena kuin nyt: junamatkalla Helsingistä Turkuun ja siitä kotiin Ukiin kaikkien rakkaiden luo juhlistamaan Iran lakkiaisia.

Ei mulla muuta:

20.5.2012

Ravintolapäivän kootut (suu)palat

Kuten Helsinki Design Weekin perustaja Kari Korkmankin todistaa, on Ravintolapäivä yksi upeimmista aidosta yhdessä tekemisen ilosta syntyneistä tapahtumista, joita Suomesta tällä hetkellä löytyy!

 Ravintolapäivänä kuka tahansa voi perustaa päivän ajaksi kahvilan, ravintolan tai baarin. Ensimmäinen päivän tempaus järjestettiin viime vuonna, jolloin mukana oli 40 ravintolaa 13 eri kaupungissa. Ravintola-päivän takana puuhailee joukko ruokaa rakastavia aktiivisia suomalaisia.

Ravintolapäivän anti nyt 19.5. oli huimaa: kaiken kaikkiaan 600 pop-up-ravintolaa nousi saman päivän aikana ilostuttamaan herkkusuita ympäri Eurooppaa.  Myös moni muu kulinaristi oli päättänyt heti aamutuimasta tsekata päivän ravintolasta-ravintolaan-reittiä, mistä johtuen Ravintola-päivän sivut olivat hieman jumissa. Mutta mobiiliversio ja aito intuitio saivat johdattaa meitä siis päivän aikana!

Koska Sonja oli aamun maskeerauskeikalla ja itse olin aamupäivän kiinni MAMA:n kevätkokouksessa Seurahuoneella, starttasimme meidän Ravintolapäivän kierroksen vasta neljän aikaan, jolloin usean paikan sulkemisajat jo kolkuttelivat (kl0 17 tai 18) ovella.

Mutta miltä Ravintolapäivä maistui?

Ehdottomasti päivän parhaita paloja olivat itsetehdyt luomukeksit Kruununhaassa, makuina mustikka, tripla-suklaa tai vihreä tee. Kahvila sijaitsi hurmaavalla sisäpihalla, jossa soi blues ja talot olivat toinen toistaan prameampia ja värikkäämpiä. Syötävä näky oli myös keksejä ikkunastaan tarjoillut komistus...




Pidettiin pieni hengähdystauko lämpimillä portailla ja tsekattiin, mitkä kaikki paikat olisivat vielä auki.


Ruttopuistossa tarjoillut blinit veivät myös kielen mennessään! Täytteenä smetanaa, mätiä ja punasipulia. Herkut olivat sen verran maukkaita, että jonoakin piisasi melkoiseen malliin.



Blinien kanssa janon sammutti ihanan kupliva ja raikas kuusenkerkkäjuoma. Mietimme Sonjan ja Maijan kanssa pitkään, mitä tuo maku muistutti. Ehkä sima tai seljankukkamehu? Skumppa? Tai jokin hunajainen, mutta raikas? MAHLA?  Yhtä kaikki, kiitos taitaville blinikokeille Oskarille ja Jonnalle!


Liisankadulta mukaan tarttui kevätkääryleitä kevään kunniaksi. Ne maistuivat aluksi hyvältä, mutta kun Sonja kippasi niihin liikaa sweet&sour-kastiketta, alkoi maku muistuttaa enemmänkin tiskiainetta... 


Tehtiin pit-stoppi Tuomiokirkon portaille, jossa  meidän iloiseksi yllätykseksi oli koko päivän ajan aina kymmenen minsan välein balettiesityksiä. Yhdistelmä oli hiukan huvittava: saippualta maistuvia kevätkääryleitä, ballerinoja torilla, perusturisteja ja lokkeja joka puolella ja tämän kaiken korniuden kruunasi vielä kirkonkellot, jotka alkoivat pauhata täysillä. Veikattiin, että siellä on kirkonkellojensoittovuorossa joku uusi kesäharjoitteluaan suorittava teologi, joka vähän innostui kilkuttelemaan kelloja... 



Pieni Suomalainen Balettiseurue ilostutti Ravintolapäivän väkeä koko illan. Seurue tuo kevään ja kesän aikana baletin taikaa lähelle arkielämää. Heillä on hauska ja toimiva konsepti: neljä tanssijaa kiertää 2x2-metrisen lavan kanssa ihmisten parissa tekemässä balettia lajina ja kulttuurimuotona tunnetuksi. Klassikkomuunnelmia ja uusia minikoreografioita esitetään päiväkodeissa, kouluissa, palvelutaloissa, vanhainkodeissa, kauppakeskuksissa ja toreilla. Uskon, että tämä madaltaa myös ihmisten kynnystä ostaa liput balettinäytökseen.



 Ravintolapäivän käydessä kohti iltaa, meille iski jano ja suuntasimme Mbarin terassille. Sinne paistoi vielä ihanasti ilta-aurinko.


Myös ihana Petra liittyi seuraan, fillarilla tietenkin!



Petran miespuolinen "nimikaima" oli myös liikkeellä. Sanan mukaisesti liikkeellä. Bongaa taustalta jotain epämääräistä limenvihreää ja villisti liikkuvaa.


Petra koetti opettaa mulle hänen lanseeraamaansa rotta-ilmettä, mutta en ihan vielä hallitse sitä. Saattaa myös olla, että vain aidot rottahenkiset voivat pystyä siihen?


THE ROTTA-ILME!


Lopulta päädyimme onnellisina terassilta Töölöön kokkaamaan intialaista, nam. Masu ja mieli kiittää!


19.5.2012

MAMA ja Kiasma

Tänä keväänä liityin oman alani ammattiliitton, ERTO:n jäseneksi (Erityisalojen toimihenkilöliitto). ERTO:n jäsenyhdistyksen MAMA ry:n, eli Markkinointiviestinnän-, tutkimuksen ja uusmedia-alan ammattilaiset ry:n kevätkokous kokosi tänään Helsingin Sokos Hotel Seurahuoneelle alan tekijöitä ympäri Suomen. Itselleni kevätkokous oli ensimmäinen, ja olin intoa täynnä, korvat höröllä.

Aamu alkoi herkutteluhetken merkeissä Seurahuoneen hulppeissa tiloissa. Kokousta oli mielenkiintoista seurata, sillä se eteni niin ammattimaisesti ja kuitenkin kaikki läsnäolijat huomioiden. Minulle tuli turvallinen olo: joku isompi huolehtii minun työelämääni liittyvistä eduista ja oikeuksista!
 
Olin varautunut johonkin perus aamupuuroon ja hilloon, mutta tarjolla olikin suussasulavaa broilerin rintaa kevään varhaisperunoilla ja korvasienikastikkeella.
Kokouksen jälkeen siirryimme yhdessä Kiasmaan katsomaan Thank You for the Music -näyttelyä, joka käsittelee musiikin sivuilmiöitä, kuten fanitusta. 
Kiasman arkkitehtuuri hioo silmää.
 Näyttelyssä hauskaa oli myös se, että jokainen sai näyttelyn nimen mukaisesti kiittää erilaisista asioista, joista ovat kiitollisia ja kiinnittää ne kiitos-torniin.
 Itse halusin kiittää ihanasta keväästä, joka on viimeinkin virallisesti rantautunut Helsinkiin.


Tässä hauskimmat ja parhaimmat kiitokset, jotka bongasin :


Intertekstuaalisia viitteitä LMFAO:n lyriikoihin?

 Siskot on parhaita!
 Hetkessä eläminenkin on tärkeää.
 Ja rehellisyys maan perii.



Moni ihminen oli halunnut myös kiittää julkisuuden henkilöitä, kuten urheilijoita, sarjakuvasankareita ja idoleitaan. 

Nikkekin sai omansa!
 Thank You for the Music -näyttelyssä hieno teos oli myös orkesterin soittoa kolmelta screeniltä tarkasti havannoiva installaatio.
Eniten minua liikautti Jenni Hiltusen teos Grind 2011, jossa rehevät Dance Hall -tanssijat hetkuttavat peffojaan hidastetusti ja taustalla pyörii rauhallinen klassinen musiikki. Tanssijat on stailattu aivan upeasti: saamelaisuus ja perinteet kohtaavat ladygagamaisen wetlook-legginssi-lookin. Hiltusen teos ilottelee Dance Hall -kulttuurilla, johon kuuluu uskalias pukeutuminen, pilke silmäkulmassa poseeraaminen, erilaiset roolit sekä korostunut seksuaalisuus.

Katja Tukiasen pinkkisävyinen huone oli jokaisen tytön päiväuni.


 Kierroksen jälkeen istahdin vielä kahville Café Kiasmaan. Luen tällä hetkellä rinnakkain, aina tilanteesta ja fiiliksestä riippuen Paulo Coelhon Alkemistia ja työni takia Eeva-Leena Vaahtion rekrytointia käsittelevää Pestaa paras -kirjaa. Suosittelen molempia!