Niin paljon on tapahtunut, niin vähän aikaa kirjoittaa

Kun joku kysyy, mitä tein viime viikolla, en välttämättä osaa suoralta kädeltä antaa yhtä, selkeää vastausta.  Se johtuu ainoastaan siitä, että jatkuvasti tapahtuu niin paljon. Menen vaan vauhdilla enkä turhaan pysähdy miettimään. On niin kiire, että täytyy pitää lakista kiinni. Työni on melko hektistä ja siihen lisää oman lisänsä tuo vielä pitkä työmatka.

 Toisinaan olisi kuitenkin äärettömän tärkeää muistaa pysähtyä, hengähtää hetki ja vain olla. 

"Vain oleminen"  on minulle sietämättömän vaikeaa. En osaa olla aloillani tekemättä mitään. 

Koko ajan pitää olla jotain mitä lukea, selata, katsoa, koskea, tehdä, muovata.

Nyt olen ottanut tavoitteekseni itselleni sellaisen hyvän hölläilyn. Aion viettää nolla-aikaa parin viikon verran - kai sitä voisi joululomaksikin nimittää. Tavoitteenani on olla vaan ja tuijottaa Hangon ulappaa, tai kävellä päättömästi Turun kaduilla tai viettää tuntikausia jossain Helsingin kahvilassa upottautuen kaakaomukiin. 

Kuvasta kiitos Miralle!

Maanantaista sunnuntaihin on mukana Kotona Hangossa -sivustolla

Iloisia uutisia! 

Maanantaista sunnuntaihin ylpeänä tiedottaa, että olemme mukana Kotona Hangossa - Hemma i Hangö -sivustolla, joka kokoaa yhteen Hanko-elämää täällä asuvien bloggaajien silmin. 

Mikä hienointa, sivustolla on mukana todella monenlaisia blogeja ja eri ikäisiä bloggaajia - niin parikymppisiä kuin kuusissakymmenissä olevia. Sivuston idean synnyttäjänä on toiminut ihana naapurini Nana Närhi, joka tunnetaan paitsi laadukkaan viestinnän tuottajana myös Villa Himan puotipuksuna ja nyttemmin jopa kiinteistönvälitäjänä. Nanassa ihailen sitä, että hän saa asioita aikaan - rennoin rantein. Siitä osoituksena on myös Kotona Hangossa -sivusto. Iso kiitos sivuston layoutista kuuluu Villa Hottentotin Marille!

Ja lopuksi palataan vielä siihen kysymykseen, joka monella varmasti pyörii mielessä: Miksi me kesän alussa muutimme Hankoon? Mitkä syyt olivat taustalla? Mistä moinen älynväläys?

 Siitä voit lukea lisää täältä.

Adventtikynttilä tuo joulun

Ihaninta on se, kun on jotain mitä odottaa! Näin joulun alla etenkin pikkuihmisten odotusta voi helpottaa laskemalla päiviä jouluun. Siksi joulukalenteri on aivan mahtava keksintö - myös meille vähän isommille.

Meillä on ollut perinteenä hankkia adventtikynttilä. Kynttilän ideana on se, että sen kyljessä on numerot 1-24 ja sitä poltetaan joka päivä pienen pätkän verran. Tänä vuonna sain adventtikynttilän lahjaksi äidiltä (Granitista).

Mutta olen todella onnekas: minun ei tarvitse tyytyä vain yhteen joulukalenteriin. Olen nimittäin ollut vuoden aikana niin kilttinä, että sain kolme erilaista joulukalenteria, yay!

Ehdoton ykkössuosikkini on tämä hurmaava Pikkumyyrä-kalenteri. 

Vinkvink: näitä on saatavilla ainakin Turusta, Pienestä Kirjapuodista.

PS. Tiesitkö, että ensimmäisen painetun joulukalenterin toi aikoinaan markkinoille saksalainen Gerhard Lang -yhtiö. Adventtikalenterin ovat Suomeen tuoneet partiolaiset. 

Tessi Fazer näki Ruotsissa kalenterin ja ehdotti, että Partiotytöt kehittäisivät Suomeen omanlaisen kalenterin. Ekan kalenterin suunnittelusta vuonna 1947 vastasi Ulla von Wend. 

Aluksi kalentereiden myynti takkusi Suomessa, sillä kalenterin ideaa ei ymmärretty. 

Kuitenkin jo 1950-luvulla adventtikalenterit alkoivat yleistyä meillä. (Lähde: jokamiehen höpönlöpön-tarinakirja eli Wikipedia)

Luumun lila laukku

Lila on aina ollut lempivärini. Ja kun sain mahdollisuuden ideoida itselleni uniikin laukun, ei värin valinnassa ollut ongelmia.

SMI illimité suunnittelee laadukkaasta, suomalaisesta villakankaasta laukkuja ja vaatteita. 

Kauniit, loppun asti hiotut tuotteet suunnitellaan ja tehdään Suomessa. Merkin takana hyörii hurmaava Sanni Ihamuotila, joka haluaa vaalia suomalaisen käsityön perinnettä. Tutustuin häneen SkiExpossa, jossa hän oli esittelemässä villakankaasta tehtyjä lumilautailuvaatteita. Huipputyyppi! 

Kun tilasin Sannilta laukun, sain itse ideoida sen värin, materiaalit ja yksityiskohdat. Mittasimme jopa senttimitalla puhelimeni mitat, jotta se mahtuisi varmasti laukun sisälle tulevaan taskuun ja lisäsimme myös laukkuun vuorin, jotta siellä voisi roudata paremmin treenivaatteita.  Tunsin itseni hetken ajan muotisuunnittelijaksi - mutta Sannille kyllä kaikki kunnia laukun suunnittelusta ja todella taidokkaasta toteutuksesta. 

Laukku toimitettiin kolmessa viikossa postilla kotiin - ainakin melkein. Olin intopäissäni kirjoittanut osoitteekseni vain Bulevardi 13, ilman mitään kaupunkia. Laukku oli matkalla eksynyt Helsingin Bulevardille, mutta löysi lopulta tiensä Hankoon asti ;)

Uskon, että tästä tulee luottokassini ja se saa ilahduttaa minua tulevilla reissuillani - niitä kun kertyy viikottain paljon tätä Suomen rannikkoa eestaas suhatessa.

Laukku SMI Illimité, mekko Lontoosta Camdenin markkinoilta, riipus Noa Noa, kengät Nilsson, sukkikset Indiska

Kuvista iso kiitos Janssonille!