Valokuvanäyttelyn avajaisissa

Olen super-ylpeä iskästä.

Hänet on valittu juryyn, joka valitsi Varsinais-Suomen taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn päätyvät kuvat. Lisäksi hänet toivottiin näyttelyyn kutsutaiteilijana mukaan, tuomaan omia teoksiaan vuosien varrelta esille. Minä, Ira ja Jansson huristelimme näyttelynavajaisiin, joihin oli kokoontunut lähes satapäinen kiinnostuneiden joukko.

  

Näyttelyssä jalustalle oli nostettu valokuvaus - ja varsin vuorovaikutteisella tavalla. Osa näyttelyn teoksista oli syntynyt kesällä saaristossa pidetyn työpajan aikana, hyvin vuorovaikutteisia metodeja käyttäen. Humoristisin näyttelyn osio oli Uki vs. Laitila -battle. Molempien kaupunkien valokuvaajia oli pyydetty pohtimaan ja kuvaamaan naapurikaupunkinsa tunnuspiirteitä. Kuviin oli nostettu muun muassa merta, mopoautoja ja monumentteja. Idean poikanen oli ponnahtanut Helsingin Sanomien aiemmin tänä vuonna ideoimasta Itä-Länsi-battlesta.

Avajaistilaisuuden hostasi kaikkien länsisuomalaisten rakastama murrerunoilija Heli Laaksonen. Hänen olemuksensa on kovin vangitseva ja murre kaivaa minusta esiin paitsi hymyn myös kotipaikkakuntarakkauden. Valokuvauksen asemaa taiteenlajina kävi läpi taiteilija Raimo Luttinen. Hän intoutui jopa lausumaan ponnekkaan murrerunon, joka nostatti avajaisyleisössä raivokkaat hurraa-huudot.

Tämän pämäyksen  jälkeen juryn johdolla käytiin kaikki näyttelyyn valikoidut teokset lyhyesti läpi. Juryyn kuului iskän lisäksi toinen uusikaupunkilainen valokuvaaja. Jury totesikin, että "kyllä varsinais-Suomalaiset saavat olla ylpeitä valokuvauksen tämänhetkisestä tasosta."

Avajaisissa oli tarjolla marenkeja ja juotavaa. Uusikaupunki on tunnettu hyvistä marengeistaan.

Iskän valokuvia

Iskä on valokuvaajana tunnettu ennen kaikkea luontokuvaajana: hänen kuvissaan yleisö on tottunut näkemään upeita maisemia ja saariston piilotettuja kolkkia. Tällä kertaa hän oli kuitenkin kaivanut arkistoistaan varsin erilaisia otoksia: omista tyttäristään. Hänen salainen (! not anymore! ) toiveensa on aina ollut kuvata enemmän ihmisiä, luontevasti osana luontoa tai luontevissa tilanteissa. Tämän kertainen näyttely onkin varmasti hyvä päänavaus siihen suuntaan. Täytyisi taas raivata kalenteriin yhteistä aikaa uusille valokuvaussessioille...

Illalla ennen kotimatkaa kokkasimme vielä tortilloita iskän luona. Poksautimme myös pullon skumppaa sen kunniaksi, että olimme pitkästä aikaa yhdessä ja tottakait onnistuneille näyttelynavajaisille.

Kotimatkalla sain toimia kuskina, sillä Iralla oli niin kipeät hartiat, että hän oli ihan kolmiolääkkeissä ja Jani oli niin huppelissa takapenkillä, että hän vain lauleli tyytyväisenä. Radiossa soi ikivanha soittolista niiltä vuosilta, kun olin teini. Päästiin onneksi turvallisesti takas Turkuun, mukavasta päivästä uuvahtaneina.

PS. Nähtiin myös city-kettu.

Osa kuvista © Peter Silvendoin