Aamuviiden herätys sunnuntaina palkittiin

Aina toisinaan iskee sellainen feng-shui-kausi, että tekee mieli luopua kaikesta tavarasta, krääsästä ja turhasta.Sofia vinkkasi mulle, että Turussa, Kodin Ykkösen parkkihallissa pidetään joka sunnuntai aamupäivän mittainen kirppistapahtuma. Kuka tahansa voi mennä myymään vanhoja vaatteittaan ja turhaa roipetta. Varausta tai ennakkoilmoittautumista ei tarvita, myyntipaikan sai vain menemällä paikalle ja maksamalla siellä myyntipaikkamaksun. Kirppis ei ihan vetänyt vertojaan helsinkiläisille isosiskoilleen Valtsun kirppikselle tai Hietsun kirppikselle, mutta meininki oli ainutlaatuinen.

Suurin ja kaamein haaste itselleni oli nousta sunnuntaiaamuna sängystä kello 5:00. Tälläisten drive-in-kirppiste negatiivinen puoli on tosiaan se, että parhaat myyntipaikat viedään jo heti aamutuimaan, joten paikalla on oltava kärppänä ovien auetessa klo 5.30, sillä myyntiaikaa kirppiksellä on vain siihen asti, kun parkkihallin yläkerrassa oleva Kodin Ykkönen avaa ovensa asiakkailleen sunnuntaisin puolen päivän aikaan.

Aamutuimaan skarppaaminen on varmasti helppoa niille, jotka omaavat aamuvirkun luonteen. Minulle ja Janille se tuntui lähinnä samalta kuin Cooperin testi tai maksalaatikon syöminen.

Parasta kirpparilla oli se, että heti kun kurvasimme paikalle, ensimmäiset tarjoushaukat olivat jo paikan päällä repimässä parhaat tavarat päältä. Olimme juuri saaneet auton oven auki, kun eräs rouva jo osti suoraan autosta Janin sähkökitaran. 

Yllättävää kyllä, sain myytyä hyvään hintaan myös maailman rumimmat pääkallon muotoiset kynttilätuikut ja oudon puulinnun (mietin itsekin, miksi meiltä löytyy sellaisia). Oudoimpia asioita, joita ystäväni olivat myyneet olivat muun muassa vanha moottoriveneen potkuri, kuulemma jollekin rouvalle sisustuselementiksi. Pisimmän korren vei kyllä pippelin muotoinen hammasharja, josta joku huiviin sonnustautunut rouva tarjosi huiman euron hinnan. 

Tässä Janin taiddonnäyte esillepanosta, kröhöm.

Kysytyimpiä tuotteita kirpparilla olivat sisustustavarat, korut ja hajuvedet.

Huomasin, että ostajakunta koostui muutamanlaisista stereotyypeistä.

1.   Tyylikkäät merkkilöytöjen bongailijat

2.   Ne, joilla ei oikeasti ole varaa shoppailla talvitakkia muualta

3.   Markkina-Maket, jotka ostavat toisilta myyjiltä polkuhintaan roinaa ja myyvät ne sitten itse eteenpäin hyvällä katteella.

Itse olin luokitellut vaatteet kahteen eri skaalaan: niihin vähän arvokkaampiin merkkituotteisiin, jotka oli ripustettu kauniisti rekille näytille ja niihin, joita tarjoushaukat saivat penkoa suoraan Ikea-kasseista. Kaikki vanhat ja vähän kulahtaneemmat vaatteet olivat tosiaan pengo, jos jaksat –mentaliteetilla tarjolla euron kappalehintaan. Viimeisen tunnin aikana laitoimme ostajien iloksi jopa ale-hinnat, jotta saimme vain kamaa menemään.

 Hinnoittelupolitiikka kyseisellä kirpputorilla oli tämä: laita mekon hinnaksi 7€, ostaja tinkaa sen kuitenkin viiteen euroon. Tinkaaminen oli koko jutun ydin. Voin myöntää, että hinnoista vääntäminen on oikeasti aika antoisaa ja hauskaa puuhaa.

Huomasin myös, että oma aktiivisuus myyjänä ja tavaroiden esittelijänä vaikutti myynnin määrään (luonnolisestikin). Olin tosi tyytyväinen myynnin määrään, vaikka pari kassillista vaatteita vielä jäikin myymättä.Ensi viikon sunnuntaina aion ottaa kaksi pro-promoottoria – Liisan ja Iran – mukaani ja saada loputkin vaatteet nurkista pois.

 Ai niin! Unohtui vielä mainita: jokaisen kirpputorimyyjän paras kaveri on vyölaukku. Se lisää huomattavasti katu-uskottavuutta ja on kaiken lisäksi kätevä apu vaihtorahojen pyörittämisessä. Tuo Janin aarre - New York Rangersin sininen vyölaukku - oli aluksi myyntipöydässä, mutta onneksi kukaan ei älynnyt sen suunnatonta arvoa. Adotoimme sen takaisin kotiin. 

Kiitos kuvista Janille ja Sofialle.