Puoli vuosisataa

Puoli vuosisataa tuli isälleni mittariin. Se tuli hieman yllättäen, sillä itse en oikeastaan koskaan ajattele ihmisten ikää, vaan ennemminkin luonnetta ja elämänasennetta. Isälläni asenne on aina ollut kohdallaan.

Synttärisankari ei halunnut mitään pönötysjuhlia puheineen, ruusuineen ja voileipäkakkuineen, joten juhlimme pienellä porukalla. Ilta olikin todella rento: herkuttelua, hyvää musiikkia ja huonoa huumoria. Synttärisankari totesikin lähtiessämme illalla: "Nää oli mun elämän parhaat viiskymppisbileet!"

Valitsin tämän kuvan, sillä se tiivistää isäni osuvasti: meren äärellä, veneiden parissa, moottoripyöräpaita päällä ja omissa ajatuksissaan.

Isällämme on aina ollut paljon ystäviä työn, harrastusten ja arjen kautta. Koska suuria 50-vuotisjuhlia ei ollut, päätimme kuitenkin tuoda isämme tärkeimmät ystävät juhlapäivään mukaan tavalla tai toisella.

Teimme siskoni kanssa isällemme lahjaksi dokumenttielokuvan, jossa hänen ystävänsä saivat suunvuoron kertoakseen, millainen ihminen hän on oikeasti, mitä hänestä on parhaiten jäänyt mieleen vuosien varrella ja mitä nyt viidenkympin kynnyksellä pitäisi elämästä tietää.

Kuten tälle sisaruskaksikolle hyvin tyypillistä on, jäi elokuvan editointi tietenkin viime tippaan, ja se saatiin valmiiksi juuri ja juuri ennen juhlien alkua. Mutta vaivaa kannatti nähdä: elokuva toi kyyneleet silmäkulmiin ja myös nauru raikasi.

Tässä paniikinsekainen siskoni editointipuuhien parissa. Luovuus on aina ollut valttimme mm. studio-olosuhteiden luomisessa tai kameran vakauttamisessa...

Lopuksi, kaikkien ystävien ohjeet viisikymppiselle voisi tiivistää lyhyeen, viiden kohdan listaan:

• Nauti elämästä kuten ennenkin, vielä toiset 50 vuotta.
• Älä turhaan kiirehdi moneen eri suuntaan.
• Ole jatkossakin oma ihana itsesi.
• Älä tule kärttyisäksi, vanhaksi ukoksi.
• Muista huomata, mitä kaikkea upeaa sinulla on jo ympärilläsi.