Mulkoilun jalo taito !

 Ikuisen optimistin ja positiivisuuden liputtajan sisältä löytyy myös se pimeämpi puoli, uskokaa tai älkää. 

 Ja nyt viime aikoina se pimeämpi, vähemmän tunnettu puoli on nostanut päätänsä. 

Saanen taustoittaa asiaa ja sen syitä hieman lisää.

Turun kaupunginkirjasto on yksi kaupungin kauneimpia ja rauhallisimpia paikkoja.

Olen itse saanut viettää siellä nyt alkuvuonna sellaisen määrän päiviä opinnäytetyöni parissa, että tarvitaan melko tiheä kampa päivien laskemiseen. 

Tiedättekö, kun johonkin paikkaan voi kiintyä, ja siihen voi vahingossa synnyttää tunnesiteen. Noh, minulla on syntynyt viha-rakkaus-suhde kyseiseen kirjastoon. Rakastan sen henkeä, arvokkuutta ja sen ajatustyölle suomaa rauhaa: siellä voi inspiroitua ja keskittyä saamaan sanoja paperille. 

Mutta kirjasto on myös kaikkien kaupunkilaisten olohuone ja helposti saavutettava paikka. Tälle asialle näytän peukkua ja liputan sen puolesta, sillä kaupungista pitäisi löytyä enemmänkin helposti saavutettavia tiloja, joissa voisi vain olla ja hengailla ostamatta mitään. Mutta. Mutta oma, pikkuinen ja pyhä työrauhani on alkuvuoden aikana rikkoutunut useampaan otteeseen juuri kirjastossa.

Tässä TOP 3 kirjaston lukurauhan rikkojat:

1. Spuget

Ehdottomasti ykkössijan ansaitsevat penat ja jarskat, jotka tulevat puolen tunnin välein kyselemään "Joko sä oot juonu ton vesipullon tyhjäksi? Tarttisin kahvirahaa." Ei. En ole aikeissakaan luopua tästä vesipullosta, en nyt enkä puolen tunnin päästä. Oletko kuullut koskaan nestehukasta? 

Kerran, kun olin löytänyt täydellisen rauhallisen nurkkauksen runo-osaston perukoilta, ikkunoiden ääreltä joista oli näkymät jokirantaan, sain työskennellä rauhassa noin 10 minuuttia. Spuge-kaksikko piiritti minut: toinen tuli istumaan selkäni taakse ja toinen vastapäätä minua. Se haju, joka heistä kumpusi, muistutti lähinnä pohjaanpalanutta kahvia tai kulkukoirien hoitolan pissanurkkausta. Sitten he alkoivat huhuilla toisillensa minun ylitseni, pitihän päivän kuulumiset vaihtaa. Röhönaurua. Haisevia hengityshönkäyksiä. Lopulta he onnistuivat missiossaan ja minun oli vaihdettava sijaintia.

2. Teiniporukat

Kun on vaihtanut sijaintia spugejen luota, kannattaa valita istumapaikka, jonka läheisyyteen ei ole keskittynyt 12-17 -vuotiaista muodostuvaa porukkaa. Useat teinit pitävät oikeutenaan puida kuuluvalla äänellä parisuhdemurheitaan tai sitä, miten y ei kutsunut heitä x:n juhliin viime lauantaina. Tätä kaikkea säestää tietenkin energiajuomatölkkien avaamisen sihinä. Ominaishajuna tällä lukurauhan rikkoja -kategorialla on joko makea hajuvesi, axe-överit tai energiajuoman haju. 

3. Lapsilaumat

Kirjastossa rauhassa työskentelevän tulee välttää myös työpistettä, joka sijaitsee lastenkirjallisuuden osaston lähellä. Sieltä kantautuu usein heleitä ja kimeitä ääniä, jotka voivat alkaa nyppiä pitemmän päälle. Lapset ovat kuitenkin pienin paha ja yleisesti ottaen lapset ovat ihania (kaikkialla muualla paitsi hiljaisen työskentelypisteen lähimaastossa, kun pitäisi saada paljon asioita aikaan).

Edellä kuvailluissa tilanteissa vaaditaan siis synkemmän Veeran esiintuloa. 

Niinpä olen kehittänyt erittäin laajan skaalan mulkoilu-ilmeitä sekä erinäisiä "kr kr kröhöm" -äänteitä kyseisten TOP 3 -listan tapausten varalle. Tässä alla vain kaksi ilmettä, sillä herkempiä lukijoita saattaisi muuten heikottaa. 

Kuitenkin tälläisen mulkoilijankin on hyvä muistaa se, että kirjasto on kaikkien yhteinen tila.

Ylen artikkeli käsittelee oivasti kirjastojen muutosta:

"Kirjastojen äänimaailma on muuttumassa. Kirjastolaiset itse toivovat kirjastoihin vähemmän hyssyttelyä ja enemmän elämän ääniä. Kirjastojen äänimaailman muutos johtuu paitsi tekniikan kehityksestä myös toiminnan monipuolistumisesta. Kirjastoissa järjestetään luentoja, tiedonhaun opetusta, peli-iltoja ja muita tapahtumia. Kirjastoista on tullut paitsi luku- myös kohtaamispaikkoja." Lue halutessasi koko artikkeli täältä.