Tiedättehän sen tunteen, kun toinen hanskoista on kadonnut. Se saa veren kiehumaan. Yhdellä hanskalla on kurja jatkaa matkaa ja uusien hanskojen ostaminen ärsyttää, sillä sittenhän jää se yksi pariton hanska turhaan pyörimään.
Itse olen valitettavasti tavaroiden kylväjä. Reissaan paljon ees taas ja aina jää jotain jälkeen, vaikka kuinka yrittäisi olla skarppina. Jälkeenpäin sitten metsästän ja keräilen tavaroitani pisin pitkin maailmaa.
Olen onnistunut kadottamaan muun muassa takin, kengät, jakun, lukuisia hanskoja ja sukkia, puhelimen sekä kukkaron. Myös jokainen muutto on tavaroiden kylväjälle aikamoinen koitos. Onneksi olen onnistunut melko usein etsivän taidoillani paikantamaan osan kadonneesta omaisuudestani.
Myös koiramme Eino on kadonnut, etenkin nuoruusvuosinaan ja kaiken lisäksi useaan otteeseen. Hänellä oli tapana livahtaa ovenraosta ja vilistää pitkin kylänraittia ihanien tyttökoirien perässä. Uudenkaupungin paikallinen julkkis Eino.
Eräänkin kerran Eino oli päättänyt tehdä julkisuustempun karkaamalla kaupungin keskustaan ja suuntaamalla Uudenkaupungin Sanomien toimituksen kahvihuoneeseen. Kun toimituksesta soitettiin, lupasimme tulla hakemaan karkumatkalaisen samantien kotiin. Toimittajat kuitenkin toppuuttelivat, ettei ole mikään kiire, sillä he olivat jo saaneet Einosta oivan toimituskoiran, jota voisi silitellä ja hemmotella. Ja itse tarinan päähenkilö Einohan nautti hedonistisesti - maailman luokan tähden elkein - kaikesta saamastaan huomiosta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lopulta koiruus kuitenkin pääsi (joutui) takaisin kotiin.
Episodin jälkeen siskoni Ira laittoi lehden legendaariselle Tekstaillaan-palstalle kiitokset ystävälliselle ja avuliaalle toimituksen väelle. Viesti kuului näin: "Kiitos Ugin Sanomien toimitukselle, kun otitte eksyneen Einon turvaan." Kyseinen kiitos-viesti oli huomioitu toimituksessa ja julkaistiin seuravaan päivän lehdessä, kuitenkin pienellä muokkauksella: "Kiitos Ugin Sanomien toimitukselle, kun otitte eksyneen Eino-koiran turvaan." Ehkä lisäys oli ihan paikallaan, ettei kukaan pikkukaupungissa vain erehdy luulemaan, että toimitus ottaisi kaikki eksyneet einot vastaan avosylin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.