Mikä susta tulee isona?

Jokaisella on sellainen. Nimittäin visio siitä, "mitä musta tulee isona".

Lehtileikekuvat olen napsinut divarista löytämästäni vanhasta aikakauslehdestä, vihreä kehys on lahja ystävältä ja merkiltään Sia.

Oma lapsuuden unelma-ammattini oli opettaja, ainakin ensimmäisellä luokalla. Olihan oma opettaja  seitsemän vuotiaan silmissä lähes täydellisyyden perikuva. Opettaja tiesi, miten kirjaimet tulee järjestää, jotta niistä muodostuu sanoja, osasi laskea 1+2 ja tunsi kaiken lisäksi hauskoja lauluja. Kuitenkin vietettyäni koulussa muutaman vuoden silmäni aukesivat: jos päädyn opettajaksi, en pääse koulut käytyäni pois koulusta, vaan jään sinne loppuelämäkseni. Silloin asioita ajatteli hyvin konkreettisesti. Näin sieluni silmin itseni rumassa palikan mallisessa talossa vanhana ja vangittuna kuin kanarianlintu.

Sittemmin urahaaveeni vaihtui näyttelijän ammattiin, sillä ihailin Julie Andrews'ta. Sitä haavetta kesti muutaman vuoden ja mielessäni kuvittelin itseni teatterilavoille ja opiskelemaan Kallion teatterilukioon. Jossain vaiheessa tajusin, 

a) etten osaa näytellä 

b) pitäisi olla työkseen joku muu kuin olen

c) en halua tehdä aina iltaisin töitä. 

Lukion kynnyksellä tein kuten neuvottiin. Uskoin, että minua vanhemmat kyllä tietävät, miten uraa kuuluu rakentaa ja millaisia ammatteja kannattaa suosia: varmoja, rahakkaita ja turvallisia. Hain isäni toiveesta lukemaan lakia. Ammatti kyllä kiehtoi minua; tuntemalla hyvin lain pystyisin asianajajana auttamaan tietopääomani kautta muita. Ammatin varjopuolena pidin silloin loputonta kirjojen ääressä istumista. Ovet oikikseen eivät (onnekseni) avautuneet, opiskelupaikka jäi saavuttamattomien kahden pisteen päähän. Tajusin kuitenkin hakuprosessin ohessa olevani liian luova viettääkseni koko elämäni lakikirjojen parissa.

Samana kesänä sain kuulla, että olen päässyt opiskelemaan mediatuotantoa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaan, viestinnän koulutusohjelmaan. Koulutusohjelmaan oli hakenut noin 800 ja minut valittiin noiden 20 joukkoon. Tunsin pienoista ylpeyttä.  Ennakkokäsitykseni alasta oli hyvin hatara, suurpiirteinen ja naiivi. Opiskelu- ja työvuosien mittaan tuottajan työn määritelmä, hienoudet ja varjopuolet kuitenkin ovat tulleet tutuiksi. Opiskeluryhmäämme oli päätynyt hyvin eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, mikä on mielestäni ainoastaan positiivista. Se on tuonut perspektiiviä etenkin minulle, kuuluessani ryhmäni nuorimpiin.

Nyt valmistun Taideakatemiasta ja voin katsoa tyytyväisenä taaksepäin, uteliaana eteenpäin. Neljän opiskeluvuoden aikana olen ehtinyt moneen paikkaan ja tutustunut uusiin mahtaviin tyyppeihin. Olen  ollut onnekas saadessani jo opiskelujen aikana monipuolista oman alani työkokemusta.

Tuottajan työ ja työtehtävät eivät ole läheskään kaikille selviä. 

Tuottajan työkenttä on välillä itsellenikin täynnä uusia yllätyksiä ja ahaa-elämyksiä. Tällä hetkellä olen onnellinen valitsemastani suunnasta. Koen, että valitsemassani työssä saan jatkuvasti kehittää itseäni, perehtyä uusiin asioihin ja toimialoihin sekä ennen kaikkea tavata paljon erilaisia ihmisiä. Vaikka valmistun mediatuottajaksi, voi titteli työelämmässä olla jotain täysin muuta kuin tuottaja. Se vaihdella laidasta laitaan: projektipäällikkö, projektikoordinaattori, yhteyspäällikkö, viestintäpäällikkö, tuotantopäällikkö, markkinointipäällikkö, konseptisuunnittelija, planner, luova johtaja, toimitusjohtaja (hehehee, lista jatkuu...) Titteli toki antaa suuntaa siitä, mitä työ pitää sisällään mutta kaikkihan tietävät, että titteli on vain titteli. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.

En ikinä kyllästy toitottamaan sitä, miten monenlaisia ihmisiä ja eri alojen osaajia tarvitaan, jotta maailma pyörii. Tarvitaan hiljaisia puurtajia, rohkeita hölösuita, tarkkoja toteuttajia, visiönäärejä, insinöörejä, puutarhureita, juristeja, maalareita, sairaanhoitajia, konsultteja ja tuottajia. Kaikkia tarvitaan ja jokaisella on onneksi mahdollisuus valita oma suuntansa.

Lopuksi, aiheen innoittamana, tein pienen kyselyn läheisilleni ja kysyin heiltä kolme kysymystä:
1. Missä ammatissa näkisit minut luonteenpiirteideni ja osaamiseni perusteella?
2. Mitä luulet, että teen työkseni nyt, kun valmistun?
3. Mitä tuottajan työ tarkoittaa mielestäsi? Mitä tuottaja tekee?

Vastaukset olivat hauskoja ja oikeilla jäljillä:

Aino, 11 v. 

1. Sä voisit olla päiväkodin täti. 

2. Nii mistäs sä nyt valmistuitkaan? - - Jaa no, sit sä teet isona jotain hassui ja hauskoi juttui muille ihmisille. 

3. Tuottaja on sellainen, joka tuottaa asioita. Saa ihmiset iloseksi. Ja tekee siistei juttui. Vaiks filmejä."

Juuso, 24 v.
1. Erilaisten tapahtumien projektijohtaja.
2. Tiiminvetäjä yms.
3. Vastuussa jonku sarjan rahoituksesta. Sopii tärkeimmistä valinnoista johtokunnan kanssa.

Mummu, 71 v.

1. Minusta sinoot kyllä nyt omalla alalla. Sinä nyt sovit kyllä mihi vaan! Oot tuommone sosiaaline ja pitkäjänteine ja tuut kaikkijen kanssa toimeen aina. Kyllä minä voisin nähä sinut hoitoalallakii tai jumpparina ku oot aina ollu niin liikkuvainen. 

2. Ei, aavistustakaan! (hihitystä) Tämä kysymys tuli yllättäen kuin kosinta entiselle tytölle!

3. No en tiijä! Hirvijän vaativa ja vastuullinen homma. Pittää niinku kaikennäköset hommat osata ja naruja osata liikutella moneen suuntaan ja tietennii vastata monien erilaiste ammatti-ihmisten työstä.

Alla Pikku Kakkosen Jyrki ja Neponen pohtivat, mikä se tuottaja oikein onkaan...