Monivaiheinen mutta helmi joulu

Joululoma on ollut todella helmi! Paljon kilometrejä tien päällä, naurua, ystäviä, herkkuja, sukulaisia, pakkasta ja lunta. 

Joulun päivien reittini näyttää suurinpiirtein tältä: jouluaattoaamu Turussa, jouluaattoilta Uudessakaupungissa, joulupäivä Lokalahdella, tapaninpäivä tien päällä, joulun välipäivät Oulussa ja Kaustisen kautta uudeksi vuodeksi Turkuun. Siitä kertyy sellaiset kivat 1375 kilometriä. Mutta on jokaisen kilometrin arvoista, että saa viettää aikaa rakkaiden kanssa! 

(Varoitus: jos olet kiireinen, tämä postaus on melkein yhtä pitkä kuin meidän ajomatkat...)

Jouluaattoaamu alkoi äidin luona Turussa joulupuurolla & pakettien avaamisella. 

Tonttu oli tuonut äidin luo söpön pienen joulukuusen, jonka koristelimme simppelisti Urban Outfittersiltä löytämilläni suloisilla minijoulupalloilla. Emme panostaneet sen ihmeellisemmin kuuseen, sillä olimme tosiaan pitkään reissussa joulun aikaan. Kuusi on kuitenkin must juttu joka joulu!

Joulussa parasta on se, että voi hengailla koko päivän pyjamissa.

Äidin pinkki amaryllis osasi ajoittaa kukkansa just sopivasti jouluksi.

Riisipuurosta mantelin löysi tänä vuonna äiti. 

Kuuluisat Sarin sämpylät ovat tuttuja kaikille, jotka ovat olleet aamupalalla äidin luona.

Eino-hauva sai joululahjaksi pitkän aamulenkin ja purutikun.

Tänä vuonna paketit olivat niin kauniita, ettei niitä olisi malttanut avata ollenkaan!

Jani oli panostanut joulukorttiin, kirjoittamalla lasagnelevylle (!?) Kotoa taisi ollla pahvi loppu.

Jouluaattoillaksi kokoonnuimme iskän luo hänen puolen sukulaisten kanssa. Hienoa, että iskä oli vapaana töistä jouluaattona.

 Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon ja taikoneet uskomattomia herkkuja pöytään. Iskän ja Pirjon koti oli taiottu tosi jouluiseksi. 

Tunteet kuumenivat, kun oli joulutietovisan aika. Meidän suku on niin kilpailuhenkistä! Yksi kimpaantuu, kun ei muista Onnenpyörän juontajan nimeä ja toinen kiivastuu, kun kilpailevan joukkueen kisaaja toivottaa saksaksi joulua väärin sanankääntein (ei, se ei ole Guten Weihnacht - se on Frohe Weihnachten). 

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava ja herkkuruokien täyteinen aattoilta. Illan kruunasi se, että pääsin Johtelaan Janin perheen puusaunaan löylyihin! Joulupäivä kului leffoja katsellen, lumitöitä tehden ja jouluruokia nauttien hyvässä seurassa.

Tapaninpäivän vietimme käytännössä katsoen autossa Iran, äidin ja Eino-hauvan kanssa matkalla kohti Oulua. Käymme Oulussa moikkaamassa serkkuja ja mummua pari kertaa vuodessa.

Matka sujui laulaen ja kuskia vaihdellen, vaikka ajokeli ei ollutkaan mikään unelma. 

Perille päästyämme pääsimme suoraan saunan lauteille oikomaan jumiutuneita ja kohmeisia jalkoja. 

Fiilis oli tämä:

Saunahatut on meidän suvun hassu traditio. Ne on joka käänteessä mukana. Ja suojaavathan huopaiset hatut hiuksia saunan kuumuudelta. 

Seuraavan päivän suururakka oli karjalanpiirakoiden vääntäminen, Maire-tädin reseptillä. Sukujuuret kun löytyvät Karjalan kangakselta. Teimme serkkuporukalla 91 karjalanpiirakkaa ja voin todeta, että se oli todella hidasta, mutta hauskaa puuhaa. Laitan videon piirakoiden synnystä myöhemmin tänne.

Piirakoista 50 annettiin lahjaksi enollemme, joka täytti pyöreitä. Äiti piti hauskan polveilevan puheen synttärisankarille ja me serkkujen kanssa saimme myös olla osana puhetta: sytytimme symbolisesti viisi kynttilää jokaisen vuosikymmenen kunniaksi.

Ira ja Sonja ovat olleet kuin paita ja peppu lapsesta asti. Check serkkupaidat <3

Meidän suku on tunnettu siitä, että kun syödään, niin syödään pitkän kaavan mukaan. Aamiaiset venyvät helposti parituntisiksi. Olemme kunnon Herkkusuita isolla H:lla koko porukka. Parasta on se, että ruoka kokkaillaan yhdessä ja kaikki osallistuvat valmisteluihin.

Pete-eno perehdytti minut oikeaoppiseen lihan leikkaamiseen.

Lapsuudessa meillä oli aina tapana piipahtaa mummolan lähellä sijaitsevassa ostoskeskus Zeppeliinissä. Nyt teimme nostalgia-retken Zeppeliiniin ja olimme Iran kanssa ihan intoa piukassa. Paikkaa ei meinannut tunnistaa samaksi, niin paljon se oli laajentunut ja katon alle oli tullut uusia brändejä. 

Löysimmekin Saaran kanssa Zeppeliinistä kauden pipot - not.

Bongasimme myös Natashalle sekä Ljudmilalle sopivat kivat  karvakaulukset.

Zeppeliinireissun jälkeen suuntasimme leffaan. Valitsimme paljon hehkutetun Koskemattomat. Oululainen elokuvateatteri Star on tosi sympaattinen pieni teatteri, joka henkii vanhan ajan fiilistä ja jota pyörittää perheyritys. Meillä kävi tuuri, kun saimme koko porukkamme mahdutettua samalle penkkiriville. Elokuva oli aivan mahtava - tunteita nostattava, nauruhermoja kutkuttava ja ajatuksia herättävä. Siispä kaiken keräämänsä glorian arvoinen!

Viimeisenä iltanamme Oulussa menimme vielä ihailemaan Pete-enon äskettäin avaamaa Kenttä-ravintolaa. Siellä kokis tarjoillaan kunnon lasipulloista, gin tonic on laadukasta ja urheilua on tarjolla vannoutuneimmille penkkiurheilijoille lähes kellon ympäri. 

Kentässä voi seurata esimerkiksi lätkää, futista tai raveja - tai kaikkia yhtä aikaa. Kullekin urheilulajille on varattu oma nurkkansa. Myös vessannurkat on mietitty tarkkaan: ne on päällystetty hauskoilla vanhoilla urheiluaiheisilla lehtileikkeillä. 

Ennen pitkää ajomatkaa kohti etelää, kävimme vielä lumilenkin jäisen Oulu-joen rannoilla. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Tuli ihan sellainen fiilis kuin olisi hypännyt siihen kohtaukseen Muumeista, kun Muumilaaksossa on aivan hiljaista, lumi on peittänyt kaiken ja kaikki öliöt nukkuvat talviuntaan.

Oulusta suuntasimme Kaustisille moikkaamaan Brianaa ja Susannaa. Kaksivuotias Birre oli kasvanut taas senttejä huimaa vauhtia!

Huhheijaa, pahoitteluni kilometrin mittaisesta postauksesta. Joululomalla vain ehtii niin paljon ja toisaalta ei ole saanut aikaiseksi juurikaan mitään.

Nyt uutta vuotta odottelemaan!

Osa kuvista Iran, Saaran, Anrin ja Sarin ottamia - kiitos.