Uki in my heart

"Liftattiin" Janssonin kanssa Uutenkaupunkiin eli kansankielellä Ukiin, vähän raikkaampiin tuuliin ja maisemiin. Nykyään tuntuu jotenkin niin ihanalta & kotoisalta tulla käymään Ukissa. Ja paino sanalla käymään. Minulla on jännä suhde tuohon kaupunkiin: tavallaan rakastan sen pienuutta mutta samanaikaisesti se on myös se kaupungin ahdistava puoli. Käyn siellä lähinnä moikkaamassa rakkaita ihmisiä, saunomassa ja veneilemässä. On syynsä siihen, että sieltä siirrytään eteenpäin.

Ugin (kyllä, Uudenkaupungin lyhennettä Ukia taivutetaan noin) parasta antia on meri ja kaupunginlahden (eli kansankielisesti Pasklahden) rannat. Kesäisin paikka kerää veneilijöitä ympäri maailman. Oikeasti. Olen bongannut rannasta muun muassa Saksan, Tanskan, Norjan ja Brittien liput. Siskoni oli viime kesänä tuolla vilkkaassa satamassa kesätöissä, Iloisen Palvelun Ammattilaisena (=ipa). Häneltä sujui solmut, pullien ja jäätelöpallojen pyöritys sekä seiloreiden palvelu myös sillä toisella kotimaisella kielellä. Ugin vierasvenesatama on useana vuonna palkittu Suomen parhaana vierasvenesatamana. Sen rantakahvila on paikallisten olohuone aina kesäisin, voihan siellä lukaista Ugin Sanomat ja vaihtaa päivän juorut sekä lisäksi bongata ei-ukilaisia.

Kesäisin Uki herää eloon: kaupunginlahden rantaterasseille kerääntyy jengiä, kaupungissa on tapahtumia ja arkisinkin hyvää live-musiikkia tarjolla. 

Tilattiin Viiviltä lankkupitsat. Ne tarjoiltiin luonnollisesti, lankuilta.

Tässä kaupungin paras duo: Sohvi & Viivi.

Yleisä hullaantui Sohvin keikasta.

...jopa niin paljon, että yksi uusi fani päätti kerätä kaikilta terassin asiakkailta kolehdin, jotta Sohvi vetäisi vielä yhden encoren. Encore-biisiä en artistin toiveesta paljasta, mutta todettakoon, että yleisö sai kolikoilleen vastinetta! 

Keikan jälkeen artisti sai ansaitsemansa kyydin kotiin meidän iskän Naperolla, eli Pajerolla. Ugissahan kaikki tuntee kaikki ja ihmiset asuvat korttelin päässä toisistaan. Myöskin kauppaan, kirjastoon, uimahalliin, elokuvateatteriin ja Kelaan on matkaa max. viisi kadunkulmaa. Siitä huolimatta matkoja taitetaan omalla autolla,  sillä eihän Ugissa parkkeeraaminen maksa mitään ja parkkiruudun saa aina (toisin kuin Manskun varrella Helsingissä).

Yksi ihana asia Ugissa on piano. Muistelin vähän, miten A-duuri ja D-molli menikään. Jotenkin jännästi huomasin että mun muisteloiden alettua, että Ira sulki kaikki ovet ja ikkunat...

Äiti oli käynyt ostamassa torilta laatikollisen mansikoita. Me päästiin Iran kanssa mansikanpurkitushommiin.

Meillä oli hieno logiikka työssä. Työntekoa tahditti mansikkamamba. (Tiedättehän sen tv-mainoksen, jossa porkkanat tanssi sambaa ja perunat ovat rokkiperunoita). Aika iso osa mansikoista päätyi kyllä mun mahaan.

Ugia muistelen lämmöllä myös herkkuhetkien takia. Meidän äiti tosin osaa loihtia ihanan tunnelman ja taikoa pöydän täyteen herkkuja missä ja milloin tahansa. Onko se joku vain äitien osaama juttu?

Äidin sämpylät ja teeleivät ovat parasta, mitä tiedän!

Sunnuntaina, ennen kuin suuntasimme takaisin Helsinkiin, ehdimme vielä juhlia vaarin synttäreitä. Tarjosimme mummille  & vaarille munkkikahvit Pakkahuoneen rannassa. 

Mummi kyseli tulevaisuudesta ja järjesteli mielessään jo huonekaluja ja ihmisiä oikeille paikoilleen. Se taitaa olla hänen tapansa käsitellä asioita sekä muutoksia. Hänelle ottaa aika koville, nyt kun Ira ja äitikin muuttavat pois Ugista. 

Sunnuntai-iltapäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päätimme ottaa jokaisesta Uki-tunnista ilon irti ja lähdimme vielä iskän & Janssonin kanssa veneilemään.

Rantauduimme eväiden ja pikkugrillin kanssa lähisaaren rantaan. Iskä osaa ottaa rennosti. Tällä hetkellä hän haaveilee uudesta, isommasta purjeveneestä. Haaveissa siintää kuulemma Hallberg Rassy...

Jansson sai reissulta tuliaisiksi t-paitarusketuksen.

Nossu ja nossunnoikanen (iskä ja Ira)

Illalla käytiin saunomassa Pursiseuran saunalla ja oli parasta lähteä kotimatkalle saunanraikkaana. Plus vatsa täynnä munkkeja, sämpylöitä, grilliherkkuja, salaatteja, mansikoita, juustoja... Nyt jaksaa taas!