Päätimme avata matalan majamme ovet tuparivieraille. Tuparien teeman Ira oli repäissyt jostain ironisen huumorintajunsa perukoilta: metsän eläimet, melkein metsässä kun asumme. Vieraat odottivat, että olisimme pukeutuneet Iran kanssa kurreksi ja pupuksi, mutta tyydyimme tuomaan teeman esiin tässä tajuttoman mauttomassa mistelinoksassa:
Paras tuparilahja oli jättikulhollinen mansikoita ja seinäkello. Molemmat tuiki tarpeellisia.
Justus oli tullut Ruotsista tupareita varten. Kultainen melkein-veljemme toi meille kultaisen Botteca-pullon.
Jani taiteili salaattiin tomaatteja.
Ai niin! Näkyihän meidän metsä-teema näissä ympäriämpäri levitellyissä tammenlehvissä.
Sokerina pohjalla, Ira oli pyöräyttänyt pöytään tuhdin suklaakakun.
Loppuilta ja -yö kuluivat keskustassa. Porukka hajosi hieman, sillä osa halusi DTM:ään Pride-viikonlopun kunniaksi ja osa puolestaan muualle. Oli ihanaa olla hyvällä porukalla liikkeellä ja tanssia jalat kipeiksi, nauraa leuat pois sijoiltaan ja huutaa ääni käheäksi. Pilkun jälkeen meitä odotti kuitenkin hippainen ylläri: julkiset menisivät kotiin vasta parin tunnin päästä. Noo, se ei haitannut, sillä pidimme omat jatkot Kaisaniemen puistossa. Aika kului kuin siivillä katselessa Justuksen tanssimuuveja ja kuunnellessa Sohvin aarioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.