Hektinen työviikko on nyt takana ja on aivan täydellistä päästä Turkuun piipahtamaan ja näkemään kaikkia ystäviä ihan rauhassa.
Junamatka ja eväät ovat vain erottamattomat! Nappasin hetken mielijohteesta asemalta mukaan tuoreita mansikoita ja kuivattuja papaijoita. Alpro Soyan kaakaoita kulkee on aina jokaisessa käsilaukussa ja treenikassissa mukana.
Olin odottanut tätä viikonloppua ties kuinka kauan ja työkaverit ovatkin joutuneet töissä kuuntelemaan hehkutustani siitä, miten paras kesäkaupunki Turku on ja miten jokilaivat vaan on se juttu.
Onneksi en ollut kukkunut pitkään, sillä perjantaina aamu alkoi reippaasti Liisan vetämällä Power-tunnilla Jokivarressa.
Hän on aloittanut tänä kesänä ryhmäliikuntaohjaajana Elixiassa, ja on jo nyt kerännyt vankan fanikunnan treenaajien keskuudessa :) Eikä ihme, sen verran tykki ohjelma oli tälläklin kertaa, etten varmaan huomenna saa käsiä ylös. On pakko todeta, että Elixia Jokivarsi vaan on se ainut oikea paikka treenata, mun kotisali. Tuntui niin kotoisalta päästä sinne taas pitkästä aikaa!
Treeneistä suuntasin Essin kanssa lounaalle jokirantaan Sergioksen terassille. Oli ihanaa kuulla oikeaa Turun murretta.
Essi on tunnettu huolella laitetuista ja luovista kynsistään. Jaksaisinpa itsekin panostaa noin paljon!
Popsin gnocheja, eli perunapastaa herkullisen kastikkeen kera.
Jälkkäriksi otimme jokirannassa jätskit. Suklaajäätelö on ainoa oikea maku.
Iltapäivällä treffasin Hangosta tullutta Jania. Liisa houkutteli mut myös vielä toiseen jumppaan Centurmiin. Onneksi on ystäviä, jotka potkivat peffalle!
Pakko myöntää, että tuli jo hiukan koti-ikävä jo Turkuun, niin ihanaa oli. En malttaisi odottaa syyskuuta, kun pääsen taas pyöräilemään Turun kaduille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.