Loman odottelua ja lentolippujen varaamisen dilemma

 Haaveissamme on Janin kanssa ollut jo jonkin aikaa tehdä yhteinen matka loppukesästä / alkusyksystä.  Yhdessä vietetty aika tuntuu olevan niin kortilla tällä hetkellä, kun molemmilla on paljon töitä ja työn ajankohdat menevät just ristiin. Lisäksi meillä on tämä kolmen kaupungin  triangeli, vai miksiköhän sitä pitäisi kutsua. Koti Turussa, Hangossa ja Helsingissä. Junalla sompailua eestaas. Kun katsoin viime kesän lomakuvia, tuli ihan pakottava tarve järjestää yhteistä aikaa ja yhteinen reissu.

 Olen unelmoinut matkasta Pohjois-Italiaan: Garda-järvelle, vuoristokyliin, rivieran rannoille, herkullisiin ravintolapöytiin.

 Näissä kuvissa mulla on vielä pitkät hiukset. Asiasta kymmenenteen: pitkiä hiuksia on totta puhuen aina välillä tullut ikävä.

Ryhdyimme tuumasta toimeen ja päätimme varata lennot Milanoon Ryanarin kautta. Kyseinen lentoyhtiöhän on tunnettu paitsi sini-keltaisesta värityksestään myös super-edullisista lennoistaan ja fanfaarista, joka töräytetään ilmoille jokaisen ajoissa olleen lennon jälkeen. 

Hermot olivat oikeasti koetuksella lentolippujen varausta tehdessä. Edullisten lentolippujen hinnat selittyvät osittain sillä, että lentoyhtiö kauppaa joka rastinklikkauksella jotain oheistuotteita tai lisäpalveluita. 

Ei, kiitos en halua maksaa siitä, että saan marssia lentokoneeseen ennen muita matkustajia.

Ei, kiitos en halua myöskään Ryanairin Official Cabin bagia, matkalaukut löytyvät jo omasta takaa.

Ei, kiitos en halua myöskään vuokrata autoa.

Kaikkein makeimmat naurut sain tästä tyrkytyksestä ja pelottelusta, kun en tarvinnut lentolipputilaukseeni matkavakuutusta. Ryanair, en kadu etten ottanut. Otan mieluummin riskin.

Mutta kärsivällisyys palkittiin ja lopulta sähköpostiin pamahti varmistetut lentoliput! Italy calling!

 Tässä loppuun vielä kuva hauskoja muistoja ja nauruhermoja kutkuttava kuva. Napattiin tämä alkuvuoden pressanvaalien valvojaisista, ekan kierroksen tuloksien selvittyä, ja postattiin Facebookiin. Nostettiin maljat Haaviston jatkoon pääsylle ja kuva oli tosiaan napattu mun Macin PhotoBoothilla, jolla on tapana kääntää kuvat peilikuviksi. Mun ihan tavallinen oikean käden nimettömässä oleva sormus saikin väärinpäin jouduttuaa pienoisen kohun aikaan. Meidän molempien puhelimet alkoi piristä: "Miksi ette ole kertoneet aiemmin?", "Mitäs tää nyt on ?", "Onneksi olkoon kihlojen johdosta!"

 Hauskinta koko miniluokan kohussa oli huomata, miten eri tavoin läheiset suhtautuivat "kihlauutiseen" :) Osa oli aivan kauhuissaan, osa hiukan epävarma ja osa aivan huippufiiliksissä. Hyvää etukäteistietoa mahdollisista tulevista reaktioista on nyt saatu. Sitä päivää odotellessa. Ja sitähän saa vielä odotella, jos se meistä on kiinni! Ja nyt odottelemaan lomaa!