Shit happens eli some-hiiren painajainen kävi toteen

”Shit happens”, toteaa setäni Rulle aina, kun jokin ei mene putkeen ja sille ei itse voi oikein mitään.

Nämä  sanat pääsivät huuliltani, kun tiputin rakkaimman esineeni katukiveykseen ja se hajosi sirpaleiksi. Se tapahtui Maarianhaminan keskustassa juuri lomapurjehduksen kynnyksellä. Puhelimessa oli kaiken lisäksi suojakuori päällä, mutta sen kansi päätti aueta juuri sopivasti ilmalennon aikana varmistaen sen, että näyttö paiskautuisi varmasti katukiviin.

Olin suunnitellut kuvaavani puhelimella teille tunnelmia loman purjehdusreissun varrelta ja räjäyttäväni somen ”I’m on a boat” -kuvilla. Mutta toisin kävi. Puhelimeton loma tulossa, sillä saan puhelimen huoltoon vasta, kun palaamme purjehdukselta mantereelle ja huollossa kestää viikosta pariin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Pieni tauko WhatsUpista, Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja muista appeista on todellakin ihan tervetullutta ja tekee minulle varmasti hyvää tälle some-hiirelle. Pari päivää kesti, että peukaloni ei enää tehnyt sitä jatkuvaa pyyhkimisliikettä, johon sen olen totuttanut, hehe. 

On ollut myös mukavaa huomata, miten mahtavaa on kuvata puhelimen sijaan taas iskän järjestelmäkameralla kunnon kuvia ja siirtää ne läppärille ihailtavaksi isolta näytöltä, kaikessa rauhassa. Puhelimella näpsin kuvia paljon huolettomammin ja jatkuvalla syötöllä, jopa liikaa. Puhelimen muisti itki jatkuvasti olevansa täynnä – saatoin ottaa 11 erilaista kuvaversiota aamukahvista, wuhuu. Wake up Veera. Nyt kameran kanssa huomaan harkitsevani kuvaamista huomattavasti enemmän; kuvauskohteen huomaaminen, suunnittelu ja vielä valotus sekä rajaus kuntoon.

Nyt pystyn tosiaan olemaan todella loma-moodissa ilman jatkuvasti välkkyvää puhelinta. Mutta lupaan postailla purjehdusreissun varrelta aina, kun vaan pääsen purkamaan järkkärin muistikortin kuvat koneelle ja vierasvenesatamien 3G:n piiriin.

Muistakaa nostaa välillä katse puhelimen näytöstä – silloin voi huomata jotain aivan uutta.