Neljän päivän miniloma

Varoitus: nyt seuraa kilometrin mittainen postaus, joka pursuaa valokuvia - lähinnä ruuista ja kauniista asioista. Sinua on varoitettu.

Lähdimme viime perjantaina Hangon Regattaa karkuun. Iskä ja Pirjo nappasivat meidät Hangon satamasta kyytiin ja veneen nokka suuntasi kohti etelää. Edessä oli ihan uskomaton neljän päivän kesäloma! Joka kyllä alkoi muutamalla työpuhelulla paatissa. Mutta heti, kun puhelin ei enää kantanut avomerellä, sain päästää täysin kaikista työasioista hetkeksi irti ja vain keskittyä olennaiseen. Meren tuoksuun, tuuleen, olemiseen.

Tuuli yltyi loppumatkasta mukavasti ja siivitti matkaamme kohti etelää. 11 tunnin purjehduksen jälkeen rantauduimme Naissaareen, josta on matkaa Tallinnaan noin 12 kilometriä. Satama oli rauhaisa ja venenaapurit mainioita.

Ulkona ruoka maistuu aina vaan paremmalta.

Hiekkarantainen Naissaari on mielenkiintoinen paikka. Saari on aiemmin ollut vuosikausia suljettu Neuvostoliiton miinasaari. Vuonna 1913 kaikki saaren asukkaat, pääasiassa rantaruotsalaiset evakuoitiin. Sodan jälkeen he pääsivät palaamaan takaisin koteihinsa saarelle. Toisen maailmansodan jälkeen, aina vuoteen 1993, Naissaari oli neuvostoarmeijan hallussa. Noiden aikojen perintönä saarella on jäljellä kapearaiteinen rautatie, vanhoja miinoja, paljon ruostuneita rakennuksia ja rajuja autoja. Historian tuntee saarella kulkiessaan.  

Nykyään saarelle uteliaita kävijöitä vetää saaren historian ja hiekkarantojen lisäksi ravintola, vierasvenesatama sekä kuukausittain järjestettävät konsertit.

Saaren päällä leijailee jännä tunnelma: tuntuu, että neuvostoarmeija on lähtenyt kiireellä ja jättänyt kaiken vain ruostumaan, rapistumaan ja lahoamaan.

Vuokrasimme pyörät ja lähdimme polkemaan saaren hiekkaisia polkuja pisin. 

 Saaren polkujen varrelta löytyi kunnon kasa kanttarelleja! Ja illalla pyöräytimme niistä kantarellikastikkeen, joka vei kielen menenssään.

Parin päivän jälkeen suuntasimme Tallinnaan. Rantauduimme Vanhan kaupungin satamaan. Venenaapureinamme oli Tallinkit ja muut hiukan isommat paatit. 

Sataman sijainti oli ideaali: vanhaan kaupunkiin oli vain kivenheitto laiturilta. Yllätyimme myös siitä, että satamassa oli rauhallista nukkua.

Sataman kahvilan lattet olivat aamun ilo! 

Maitovaahtoa pitää olla kunnolla!

Tässä kuvassa näkyy sama satama lintuperspektiivistä, tuolla kuvan vasemmassa yläkulmassa.

Lintuperspektiivistä nautti myös tämä lokki, joka rakasti poseeraamista.

Meillä oli kaksi päivää aikaa tutkia kaupungin kujia, kahviloita ja sisäpihoja.

Tässä alla kuvatulvaa kaupungin kaduilta :)

Kaupungin ihanin kahvila-baari on Sinilind. Paikassa on rouheaa ja söpöä asennetta.

Sisustus on leikkisä ja harkittu. 

Vaikka Sinilind sijaitsee keskeisellä paikalla, ovat juomien, ruokien ja herkkujen hinnat pysyneet edullisina.

Sinilindin ruuat ovat herkullisia ja konstailemattomia.

Päivisin Sinilind on kahvila ja lounasmesta, iltaisin siellä järjestetään klubeja.

Ensi kerralla kun suuntaatte Tallinnaan, laittakaa tää paikka korvan taa!

Täyden kympin ovi ja mies!

Kahvi- ja viinipaussit ovat olennainen osa lomalaisen päivää.

Vaikka Tallinna jo itsessään on taideteos, ei kaupungin kaduilla voi olla törmäämättä katutaiteeseen.

 Piipahdimme Tallinnan valokuvausmuseossa. Suosittelen visiittiä!

 Kokoelmassa oli upeita kameroita ja valokuvia eri vuosikymmeniltä. Tässä lempparini:

 

Tallinnassa oli juuri meneillään keskiaikapäivät. 

Ympäri kaupunkia oli teemaohjelmaa ja torille oli kasaantunut eri alojen käsityöläisiä.

 Kujien tutkimiseen väsyneet kulkijat löysivät onneksi penkin jolle istahtaa.

Kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän miniloma. Tallinnasta suuntasimme Janssonin kanssa nopsalla Linda Linella takaisin Helsinkiin, sillä työt kutsuivat jo palaamaan takaisin maan pinnalle. Neljä päivää hurahti aivan liian nopsaan. Iskä & Pirjo jatkoivat purjehdusreissuaan - onhan heillä vielä kaksi pitkää lomaviikkoa jäljellä. 

 Kun saavuimme kotiin Hankoon, olivat yrtit ja kukkaset hieman nuupahtaneet poissa ollessamme. Se ei oikeastaan edes haitannut, sillä me olimme täynnä virtaa ja onnellisia rennon irtioton jäljiltä.