Valkoisen paperin pelko - lomalaisen ajatuksia

Huh, mikä tunne! Kun taas asettaa sormet pitkästä aikaa näppäimistölle ja alkaa täyttämään ajatuksillaan valkoista paperia. Tai näin sähköisellä aikakaudella valkoista tekstikenttää. Miltäköhän kirjailijasta tuntuu aloittaessaan uuden romaanin ensimmäistä lukua?

Kevään työtahti on ollut kiivas ja hektinen. Olen paiskinut hommia lähes kellon ympäri. Selatessani kalenteria taaksepäin, ihmettelen miten olen jaksanut painaa. Kai se on se, että rakastaa työtään, kollegoitaan ja saa työskennellä mielenkiintoisten, aina uudistuvien ja upeiden brändien parissa. Keväällä olen tehnyt Supersonilla tiiviisti töitä adidaksen, Sony Mobilen ja TDC:n kanssa. Inspiroivia, aina erilaisia päiviä on riittänyt. 

Kuitenkin, kun päivisin ideoi ja tuottaa teksti- ja kuvasisältöjä asiakkailleen, on iltaisin ajatuspankki melko loppuun asti ammennettu ja ajatus koneen avaamisesta vielä illalla uudestaan ei kiehdo juurikaan. Mieluummin vaikka pyörittelee hartioita, kokkaa oman kullan kanssa tai käy treenaamassa. Siksi koko kevään ajan blogi on elänyt lähinnä Instagramin puolella. Kuvan tai kaksi olen ehtinyt arjen keskeltä postaamaan.

Tänään alkoi työurani ensimmäinen kunnon 4-viikkoinen kesäloma ja olen aivan kummissani. Ja myös onnessani. Nyt on aikaa oikeasti keskittyä itseensä ja omiin ajatuksiin. Lomaani en ole suunnitellut juurikaan, vaan kalenterissa lukee ainoastaan ”LOMA”.  Taustalla soi The LA'sin biisi There she goes:

Kesäomalla lupaan kirjoitella loman raikastamin aivoin ja jakaa kuvaterkkuja Suomen etelästä, Hangosta.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta jokaiselle – kuluu se sitten töiden tai lomailun merkeissä!

Kuvista kiitos Janille ja Sony Xperia Z2:lle.