U R A - ja kuinka suunnitella sitä

Kiteytin ylläolevaan kuvaan tämän päivän ydinajatukset, jotka mieleeni jäivät Mikael Jungnerin uran suunnittelemista käsitelleestä puheenvuorosta  European Job Day / Kampus -seminaarissa Turussa:

• Asenne
• Luovuus
• Intohimo
• Ainutlaatuisuus
• Oma-aloitteisuus ja 
• Sattuma.

Nämä määreet auttavat saavuttamaan unelmien työn ja siinä sivussa, aivan huomaamatta myös työuran.

Tosin Jungner totesi puheenvuorossaan, että on hedelmällisempää ja opettavaisempaa olla töissä kauhukirjan sivusta repäistylle huonolle pomolle kuin kiltille, mukavalle ja osaavalle esimiehelle. Ja jos perinteinen urapolku ahdistaa, kannustaa Jungner miettimään yrittäjäksi ryhtymistä. "Elintason laskua ei edes huomaa, kun siirtyy opiskelijasta suoraan yrittäjäksi", letkauttaa Jungner.

Kaikki lähtee kuitenkin Jungnerin mukaan liikkeelle oman osaamisen ja ainutlaatuisuuden tiedostamisesta. Miten erotun massasta? Mitä sellaista minulla on, jota samalla koulutuksella varustetulta, muodollisesti pätevä kaverilta uupuu? Miksi käyttää kravaattia kun kaikki muutkin käyttävät? Jungner ehdottaakin oman bucket-listan tekoa. Eli listaa siitä, mitä haluaa saavuttaa ennen kuin heittää lusikan nurkkaan.

Sen jälkeen, kun kykenee jo tunnistamaan omat vahvuutensa, heikkoutensa ja tavoitteensa, on hyvä taito pysähtyä tunnistamaan erilaisia ihmistyyppejä lähipiiristään ja  työkavereistaan. Hedelmällisen työnteon ilmapiirin - hyvin erilaistenkin persoonien kanssa - voi luoda oivaltamalla sen seikan,  että eri ihmisillä on erilaiset työskentelytavat sekä tavat motivoitua ja olla toisten kanssa. Oivallettuamme tämän erilaisuuden hienouden ja antaessamme aitoa arvostusta sille, voimme synnyttää toimivia tiimejä.

Jungnerin neuvo on pistää kaikki panokset siihen, mitä oikeasti haluaa saavuttaa. Ja kun jotain haluaa, pitä sitä haluta kunnolla. Eikä "sitku", "mutku", "jos", "vähän" tai "ehkä". Jos se on vaikka työpaikka uudelta toimialalta, niin ei kannata hakuammunnalla lähetellä laimeasti ja silloin tällöin hakemuksia rekrypankkien viidakkoon. Ei. Vaan ennemminkin yhdellä rykäyksellä laatia hakupaperit ja referenssit kuntoon, aktivoida oma verkostonsa, suhtautua työnhakuun täydellä intohimolla ja vähintään 100%:n panostuksella. Jungner antaa tästä hauska esimerkin: jos etsit aktiivisesti neulaa heinäsuovasta, saatat löytää jotain vielä parempaa, vaikka maatalon kauniin tyttären.

Jungner korostaa urakehitykseen ja elämään yleisestikin vaikuttavaa seikkaa - sattumaa.  Koskaan ei voi tietää, mitä nurkan takaa löytää. Joten kannattaa ihmeessä avata uusia ovia ja kurkata itse mitä oven takaa paljastuu.

Sattumaa käsittelen lisää tässä postauksessa. Päädyin kirjoittamaan aiheesta kohdattuani mielenkiintoisia sattumia tänä samaisena keskiviikkona. Olen pohtinnut, että ehkä sattumat ovatkin osa arkipäiväistä elämääni, enkä vain havainnoi niitä tai osaa nimetä niitä sattumiksi. Että elämä itse asiassa muodostuu peräkanaa asetetuista sattuma-palikoista. Tai kenties silmäni vain aukenivat vihdoin tänään oltuaan rähmässä ja puoliummessa tähän asti?

Olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin ajatuksia ura-aiheesta. Kuten:
Oletko unelmatyössäsi? Onko unelmatyötä olemassa? Miksi teet työtä - onko se vain puurtamista elannon eteen vai kenties kutsumus? Mikä on ollut urallasi opettavaisinta? Uskallatko tavoitella ja toteuttaa päämääriäsi? Mikä on antoisaa tai vaikeaa urasuunnittelussa?

terkuin,
keittiöpsykologi Veera