Tarinoiden Tammisaari

Pidennetty viikonloppu kului Hangossa, jossa Jansson on nyt taas töissä tammikuulta ainakin toukokuun loppuun saakka. Matkalla Hankoon poikkesimme Tammisaareen päivävisiitille. Aiemmin olemme vain huristelleet Tammisaaren ohi ja katsoneet sivusta, kuinka kaunis kaupunki jää autotien laitaan ja tutkimatta sen tarkemmin. Onneksi vahinko tuli nyt korjatuksi!

 Pikkukaupungin kujat olivat kuin satukirjan sivuilta - kauniita, värikkäitä ja hyvin hoidettuja vanhoja puutaloja salaperäisine sisäpihoineen. Mielikuvitukseni lähti taas tapansa mukaan lentoon. Katsokaa nyt itse näitä katujen nimiä! Hatuntekijänkatu, Venemiehenkatu, Maalarinkatu...

Tammisaaren vanha kaupunki muistuttaa Vanhaa Raumaa, Porvoota ja lapsuudenkaupunkiani Uuttakaupunkia. Itse asiassa isäni juuret ovat Tammisaaren seudulla, joten oli hauska kuvitella, miten hän on  pikkupoikana saattanut juoksennella näillä samoilla kujilla.

Tammisaaren liikkeet ja kahvilat ovat vanhojen puutalojen uumenissa ja lauantaisin auki noin kahteen iltapäivällä. Minuun vaikutuksen teki etenkin se, miten aurinkoisesti kaikki kapeilla kujilla vastaantulleet paikalliset tervehtivät meitä talvituristeja  - joko suomeksi tai ruotsiksi.  

Kuuluisa taitelija Helene Schjerfbeck on pitänyt majaansa Tammisaaressa vuosina 1925-1940. Tammisaaren miljööt näkyvätkin hänen taideteostensa maisemissa. Kaupungista löytyy hänen mukaansa nimetty katu sekä museokeskuksesta näyttely, joka kartoittaa hänen elämäänsä ja taidettaan. Näyttely on avoinna ympäri vuoden ke-su klo 11-17, mikäli kiinnostuitte.

Tammisaaren torin kupeessa Helene Schjerfbeckin kadun varrella sijaitsee yksi Suomen vanhimmista elokuvateattereista, Bio Forum.  Teatteri on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva elokuvateatteri. Se perustettiin 7.12.1912, ja avajaisnäytöksenä nähtiin elokuva Monte Carlos hemlighet. 

Tuona aikana jolloin Tammisaaressa ei ollut vielä sähköjä: teatterissa oli puulämmitys ja ulkokäymälä. Elokuvat olivat mustavalkoisia mykkäfilmejä ja musiikista vastasi palkattu pianonsoittaja. 

  "Elokuvateatteri elävöittää vanhaa kaupunkia ja tarjoaa nykyajan eläviä kuvia idyllisessä ympäristössä."  

Tänä päivänä Bio Forumin elokuvatoiminta on monipuolista. Näytöksiä on yleisölle joka päivä ja samana päivänä saattaa pyöriä useampikin eri elokuva. Nykyään teatterissta on pehmustetut nojatuolit ja äänentoistolaitteisto on modernisoitu. Omistaja Esa Halonen on omistanut elämänsä elokuville ja jatkaa elokuvien näyttämistä Tammisaaressa. Hän on työskennellyt yli 45 vuotta alalla ja rakkaus elokuviin sen kun jatkuu. 

(lähde: Bio Forum)

Törmäsimme myös Jörn Dönner Productionsin toimipisteeseen. 

Tammisaaresta löytyy kaikki peruspalvelut; on sisustusliikkeitä, kahviloita, kirjakauppa, elokuvateatteri, kirjasto, museo, pankki, posti ja sairaala. (Tärkeysjärjestyksessä)

Mutta mikä parasta: eksyimme kaupungin sympaattisimpaan kahvilaan. Voffeli & Kaffelin ovelta sisääntulijaa vastaan huokui tukeva vohvelin paistamisen tuoksu. 

Suloinen kahvila on perheyritys, joka tarjoilee herkkujen lisäksi myös iloista mieltä sekä kauniin antiikkihuonekaluilla sisustetun kahvilasalin. 

Tuona lauantaina kahvilan brunssi oli juuri ehtinyt loppua, mutta se ei meitä haitannut. Kahvilan listalta tilasin suolaisen vohvelin, jossa täytteenä rucolaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Kyytipojaksi latte ja suklaata! Nam!

Jansson sai vohvelinsa gluteenittomana ja kauniilta lautaselta tarjoiltuna. Sisustus ja kattaus ovat puoli ruokaa - sanotaan.

On pakko tunnustaa, että arvotan usein kaupunkeja kahvilatarjonnan perusteella. Tammisaari sai kyllä huippupisteet - laatu korvaa määrän! 

Janssonin onnellisuusilme:

Pyörähdimme myös moikkaamassa Janssonin työkaveria Aria, jolla oli suloinen sininen puutalo Tammisaaren reunalla. Hän innostui musisoimaan meille laulaen kauniita slovareita vuoroin kitaran ja pianon säestyksellä. Vaatimattomalla miehellä oli upea ääni! Mekin pääsimme vähän testailemaan, miten kitaran- ja pianonsoitto taipuvat pitkän tauon jälkeen. . . Todettava on, että treeni ei olisi pahitteeksi ainakaan minulle.

Tammisaareen on kyllä päästävä vielä uudestaan, lähempänä kesää. 

Mukavan päivän jäljiltä meidän matka jatkui kohti Hankoa.

 Hangon kuvioista voit lukea lisää tästä postauksesta.