Syksy on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt vielä palata syksyiseen Lontoon reissuumme, jonka teimme työkavereiden kanssa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Kaikkihan lähti siitä, kun meidän pomo Revoltissa lähetti meille salaperäisen meilin, jonka otsikko oli "FYI". Viestissä ei ollut muuta tekstiä, kuin kuva Iso-Britannian lipusta, jonka yhteyteen oli ytimekkäästi liitetty "London calling".
Kaikkihan lähti siitä, kun meidän pomo Revoltissa lähetti meille salaperäisen meilin, jonka otsikko oli "FYI". Viestissä ei ollut muuta tekstiä, kuin kuva Iso-Britannian lipusta, jonka yhteyteen oli ytimekkäästi liitetty "London calling".
Koska kesä oli mennyt nappiin Revoltissa, saimme kiitokseksi esimieheltämme pidennetyn viikonlopun Lontoossa. Aivan ihanaa! (note to self: lupaan jatkossa vähentää ihana-sanan käyttöä)
Syyskuun viikonloppu oli Lontoossa poikkeuksellisen lämmin, aurinko hemmotteli meitä ja celsiukset kipusivat hellelukemiin. Viikonloppu koostuikin lähinnä rennosta auringonotosta, herkuttelusta, juhlimisesta ja shoppailusta - niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin.
Urban Outfitters pitää aina koluta katosta lattiaan. Verrattuna Tukholman Urban Outfittersiin on Lontoon myymälä tuplasti suurempi, viisi-kerroksinen. Myymälään on myös tehty rentoja oleskelualueita, joissa voi perehtyä muotialan julkaisuihin tai vaan odotella sovituskoppiin asumaan jäänyttä kaveria.
Olisipa Turussakin double-deckereitä - se voisi helpottaa ruuhkatunteina.
Lontoossa jalankulkijaa opastetaan ihan kädestä pitäen. Suomessa on vain nappi, jota tarvitsee älytä painaa. Tai tarvitseeko sinä nappia ikinä Suomessa edes painaa - en ole varma? Olin koko viikonlopun ajan Lontoossa yliskeptinen jokaisen tienylityksen suhteen, katsoin aina tuplasti molempiin suuntiin, sillä tuo vasemmanpuoleinen liikenne ei vain tuntunut menevän kallooni...
Victoria's Secretin myymälä Bond Streetillä oli must kohde vain siksi, että itse myymälä on jo upea. Valitettavasti sisällä ei saanut näpsiä kuvia. Lyhyeen tiivistettynä, myymälä kiilsi, hohti ja hehkui.
Smoothie-tauko Starbuck'silla.
Lontoossa vallitsi tuona viikonloppuna kuuma helleaalto. Päätimme suunnata Hyde Parkiin ottamaan kesän viimeisistä auringon säteistä kopin ja popsimaan piknik-eväitä.
Myös Lontoossa opiskeleva serkkuni Saara ja hänen kamu Sebastian tulivat moikkaamaan meitä. Oli ihanaa nähdä Saaraa pitkästä aikaa. Hän on kotiutunut Lontooseen tosi nopsaan, ihan kuin sujahtanut kaupungin sykkeeseen mukaan.
Innostuimme vähän treenailemaan Ronaldon tapaan.
Mainittakoon myös, että Sebastian varmasti purjehtii.
Metrossa bongasimme mainoksen, joka toi mieleen Sebastianin fillarin.
Herkuttelimme Camdenin katuravintolassa mahat täyteeen ja illaksi suuntasimme juhlimaan aidon brittiläisen lähipubin kautta Proud Camdeniin.
Camdenin kaupunginosassa on kunnostettu vanhoihin tiilestä rakennettuihin talleihin makeat puitteet juhlinnalle. Iltaa voi viettää terassilla tai baarin monissa eri henkisissä huoneissa, "talleissa".
Mutta ei saa unohtaa, että koko reissun pohjimmaisena tavoitteenahan oli bongata Mika. Löysimme jo hänen autonsa ihan siitä hotellimme kulmilta.
Hatunnosto arvoista on myös se, että ihan siinä kulmilla, jossa hotellimme sijaitsi Paddingtonissa, oli myös Tesco. Muut eivät vaan ymmärtäneet intoiluani Tescon punnan susheista. Ne voivat joskus pelastaa päivän.
Seuraavana päivänä kävin piipahtamassa Saaran luona.
Saaran kamut tulivat hakemaan meidät hyvin tuulettuvalla autollaan ja suuntasimme katsomaan Soho Comedy Clubia. Tarkoituksemme oli mennä Comedy pubiin, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Lontoon casinolle Comedy Clubille. Club tai pub, muutaman kirjaimen ero.
Stand-up-koomikot olivat hauskoja ja nauratustyyliltään hyvin erilaisia. Kaikki miehiä, kaksi brittiä ja yksi aussi. Jännitin etukäteen sitä, hiffaanko kaikki heidän juttujaan. Jos he vaikka vitsailevat brittien nykypolitiikasta tai muista hyvin paikallisista aiheista. Syytä huoleen ei kuitenkaan ollut, sillä kaikki koomikot käsittelivät jutuissaan arkisia aiheita, kuten miehen ja naisen suhdetta, vanhenemista ja muiden suhtautumista itseen.
Naurun täyteisen illan jatkoksi kävimme nopsaan syömässä, jonka jälkeen Saara vei meidät The Sketchiin, jota kriitikot kuvailevat vaatimattomasti näin:
Eikä kuvaus mennyt sanankaan vertaa vikaan. Sketch pitää kokea itse. Huoneesta toiseen tunnelmat vaihtuvat niin sisustuksessa kuin musiikissakin. Täältä voit katsoa, miten Martin Creed on toteuttanut tämän huoneen.
Sketchin kylpyhuoneessa pääsee seikkailemaan ulkoavaruuteen karanneiden kananmunien kanssa. Lopulta ne osoittautuivat siis naistenhuoneen wc-kopeiksi. Kopeissa sisällä soi atonaalinen musiikki.
Ilta oli onnistunut: tutustuin muun muassa Sketchin ravintolapäällikköön ja sveitsiläisiin graafikkopariskuntan. Kaikki kiva loppuu aikanaan. Seuraavana päivänä koitti jo lähtö takaisin kotiin. Meidän piti hyvästellä punaiset talojen ovet, brittiaksentti, outo liikennekulttuuri ja Saara.
Pidennetty viikonloppu latasi akkuja, mutta väsynyt reissaaja tarvii aina unta palloon, jotta jaksaa suunnata kohti uusia seikkailuja ja haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.