Hanko-niemelle on rantautunut syksy. Navakka tuuli puhaltaa milloin mistäkin.
Tuntuu kuin kesä olisi hujahtanut salakavalasti ohi ja syksy hiipinyt tilalle. Aika on lentänyt niin vauhdilla!
Olen nyt ollut hankolainen kohta puoli vuotta.
Syksy on uusien asioiden aikaa, mutta samalla myös hieman haikea ajanjakso, kun päivät lyhenevät ja valonmäärä vähenee. Päässä soi tällä hetkellä lähinnä tällaisia säveliä:
Olen nyt ollut hankolainen kohta puoli vuotta.
Syksy on uusien asioiden aikaa, mutta samalla myös hieman haikea ajanjakso, kun päivät lyhenevät ja valonmäärä vähenee. Päässä soi tällä hetkellä lähinnä tällaisia säveliä:
Olen tehnyt viime aikoina pitkää päivää töiden parissa. Aamulla herään viiden-kuuden maissa ja suuntaan kohti Helsinkiä.
Illalla olen kotona Hangossa takaisin kuuden-seitsemän aikaan. Moni kyselee jatkuvasti, miten jaksan.
Työni mainonnan ja viestinnän tuottajana on kuitenkin niin inspiroivaa ja kollegat Superlouderissa mukavia, että herään
joka aamu onnellisena siitä, että teen juuri tätä työkseni. Lisäksi vapauteni yrittäjänä on hienoa, olen oman kelloni herra -
tai pitäisikö sanoa neiti. Etäpäivinä ehdin latailla rauhallisessa Hangossa akkuja, jotta jaksan taas reissata.
Olen perehtynyt työn imuun, ja uskon tuntevani sitä juuri nyt, juuri tässä positiossa. Törmäsin myös Työterveyslaitoksen
sivuilla testiin, jolla kuka tahansa voi testata oman työn imunsa tasoa. Itse sain tulokseksi 5,9/6, mikä tarkoittaa,
että testin mukaan tunnen työssäni päivittäin ja usein työn imua.
Valoa syksyyn!
Kuvakrediitit: kuva Hangon rannalta ja meidän villan pihasta, Peter Silvendoin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.