Kuka
kutsuu aamupuuroa ”rottweileriksi”? Kuka nimittää itseään "johtajaksi" ja osaa
kaikki maailman sananmuunnokset? Vastaus on perin helppo tämän hepun
lähipiirille. Vastaus on tietenkin isäni Peter.
Tai
Petteri, Peteri, Petu, Peetu, Silveri, iskä, pappa, mitä näitä nyt on –
rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin poispäin.
Palataan
vielä alkuun hetkeksi. Isälläni ja vaarillani on tapana väännellä sanoista
erilaisia sananmuunnoksia – mitä kaksimielisempiä sen parempi. Niinpä
esimerkiksi aamupuuron kehityskaari rottweileriksi on kehittynyt jotenkin näin:
Puuro
à
josta sananmuunnos roopu (käytetään arjessa myös sanaan rotpu)
à
josta ihme väännös rotikka
à
josta outo assioaatio ja yhdistelmä rottweileriksi, tai rotikkavaileriksi.
Lapsuudessani isälläni oli tapana kertoa karmivimmat iltasadut – jopa niin pelottavat,
etten uskaltanut nukahtaa. Tarinoiden sankareina vaihtelivat Kammo-sammakko tai lapsia syövä Vampyyrilepakko. Leikit olivat myös asteen verran rajumpia kuin
keskivertoperheessä. Leikimme kotileikkien ja hipan sijaan isämme kanssa muun
muassa Vankilanjohtajaa ja Pierukammaria. Isäni erikoisuuksiin kuului myös
perustaa erilaisia kerhoja, joihin päästäkseen lasten oli suoritettava
erilaisia hulluja tehtäviä. Sukelluskerhoon päästäkseen piti pidättää
hengitystään niin että silmät pullistuivat päästä ja Barbi-kerhoon päästäkseen piti
maksaa isälle viisi markkaa. Isä kuitenkaan ei koskaan muistanut perustaa
Barbie-kerhoa, vaikka hyväuskoisilta jäsenehdokkailta liittymismaksut keräsikin… (Barbie-kerhon ainaisjäsenyyttä edelleen odottellen…)
Osaa
isäni myös väläyttää ja vakuuttaa. Hänen vahvuuksiaan ovat suorapuheisuus ja
rehtiys. Upeita ominaisuuksia ihmisessä. Hän sanoo asiat aina juuri niin kuin
ne ovat. Isäni nauttii maailman katsomisesta kameran linssin läpi. Vaikkei hän
enää tee sitä työkseen, kulkee kamera silti matkassa hänen lukuisilla
reissuillaan saaristossa. Olen onnellinen siitä, että hän saa nyt
toteuttaa valokuvausta enemmän omaehtoisesti ja kuva-aiheensa vapaasti valiten.
Hänen valokuvansa ovat vangitsevia!
Kun isälleni
tuli tänä vuonna eteen 50-vuotissyntymäpäivä, ei hän halunnut viettää sitä
mitenkään kummemmin. Laitoimme vain ruokaa yhdessä perheen kesken. Kuitenkin
koko päivän hänen luonaan lappasi väkeä kuin pipoa. Se kertoo mielestäni siitä,
että hänellä on laaja ystäväpiiri, joka välittää hänestä aidosti.
Isä on
ollut minulle aina sielunkumppani ja vaikka hän on ollut paljon merillä ja
poissa luotani, on meillä luottamuksellinen suhde. Nyt aikuisiällä hän on
tsempannut ja sparrannut minua etenkin yrittäjäksi ryhtymisen suhteen. Se oli yksi tähänastisen elämäni vaikeimmista
ja rohkeimmista päätöksistä – enkä ole katunut! Isäni on kasvattanut minulle
terveen itseluottamuksen kiusaamalla minua maailman tappiin asti huonolla
pieruhuumorillaan - kuitenkin samaan aikaan aidosti välittäen.
Hyvää isänpäivää kaikille isille ympäri maailman!
<3
VastaaPoista