Happily ever after?

Lapsena muistan vanhempieni erosta sen, että se tapahtui hyvin nopeasti. Naps! Ja iskä oli jo muuttanut eri osoitteeseen, äiti jäi asumaan isoon taloon lasten kanssa. Uusi tilanne tuli yllättäen ja sitä ei koskaaan kunnolla käsitelty tai selitetty meille lapsille. ”Iskä muuttaa nyt pois. Piste.”

Tuolloin 2000-luvun alkumetreillä koko perheen tavoitti samasta lankapuhelinnumerosta. Muistan olleeni aina ihan paniikissa, kun jouduin vastaamaan puhelimeen ja soittaja kysyi:

”Onko teidän isä kotona?”

-”Ei.”

”No milloin hän tulee kotiin?”

Tässä vaiheessa aloin luikerrella langan toisessa päässä epämukavuudesta kuin onkimato. Mitä siihen kuuluu vastata? Pitäisikö valehdella isän olevan kaupassa tai pitkällä työmatkalla, ehkä soittaja kyllästyisi soittamaan? Vai pitäisikö väittää, että iskä poltti kielen kun söi kuumaa ruokaa eikä pysty puhumaan? Vai ihan vain rohkeasti kertoa vanhempien olevan nyt asumuserossa?

Usein päädyin vastaamaan:

- ”Ei tule kotiin enää.”

Ja laitoin luurin kiinni.

Tunsin tuolloin häpeää siitä, etteivät vanhempani enää halunneet asua saman katon alla. Pikkukaupungissa harvat ystävieni vanhemmista olivat eronneet. Jonkun täytyy aina olla se ensimmäinen lähipiiristä. Ehkä kuvittelen vain, mutta sen jälkeen useat ystävieni vanhemmista päätyivät myös avioerotilanteeseen. Hekin saattoivat alkaa tarkastelemaan suhdettaan kriittisemmin – tai ehkä he vain olivat vihdoin rohkaistuneet viemään loppuun päätöksen joka oli kytenyt jo jonkin aikaa pinnan alla.

Nyt eron jälkeen, reilun kymmenen vuoden jälkeen olen kuullut molempien versioita ja variaatioita siitä, miksi ero oli oikea ratkaisu silloin. Tällä hetkellä asia tuntuu luonnolliselta – pystyn puhumaan asiasta avoimesti ja analysoiden.

Positiivisesti ja optimistisesti ajatellen avioerojen salliminen ja hyväksyvämmän ilmapiirin kehittyminen on ollut varmasti monelle pattitilanteessa olleelle parille helpotus. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa uusia avioliittoja solmitaan vuosittain 29 952 ja parisuhteita rekisteroidään 322, eroon päätyy vuosittain 13 619 liittoa.

Prossat ovat siis kuitenkin luottamuksen puolella!