Vaikkei äitienpäivä olekaan, on minun ihan pakko ylistää yhtä maailman hienoimmista naisista: äitiä.
Äitini on koulutukseltaan sosiologi ja toimii tällä hetkellä projektipäällikkönä. Ihailen hänessä sitä, miten hän rohkeasti ja rautaisella otteella ideoi ja vetää suuriakin projekteja yli Suomen rajojen ja on silti samanaikaisesti asenteeltaan rennon letkeä. Hän tuo luovuutensa töihinsä ja saa ihmiset innostumaan. Lisäksi äiti ei jämähdä paikoilleen, vaan kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan.
Äidin haaveena onkin tehdä oma elokuva, ja uskon hänen sen vielä tekevän – sooner or later! Uskon, että oma optimistisuuteni ja rohkeuteni on imeytynyt minulle jo äidinmaidosta.
Parasta äidissä on se, että häneltä löytyy ihmistuntemusta ja herkkyyttä; hän huomaa ihmisissä (etenkin minussa) ääneenlausumattomia asioita ja aistii muiden huolia. Äidin puoleen voi aina kääntyä kun kaipaa hyviä näkemyksiä tai asiat painavat. Viime viikolla olin aivan kuitti, aivot jumissa ja itkeskelin suuren työtaakan kanssa. Äiti piipahti juuri kreivin aikaan kylään; hän käski minut nokosille ja kokkasi ihanaa sienikastiketta. Maailma näytti heti valoisammalta.
Äidin mukaan nukkuminen auttaa kaikkiin murheisiin ja tauteihin. Hänen viljelemä sanontansa onkin:
" Uni on paras puuro."
Äiti pitää aina itsestään huolen, hänellä on upea ystäväpiiri ja asenne kohdillaan.
Välillä pysähdyn kuitenkin miettimään, kuka äidistä pitää huolta, kun häntä väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.