Olen onnekas, että minulla on värikäs ja ihana ystäväpiiri
sekä iso suku, joka pitää tiiviisti yhteyttä keskenään. Kulunut viikonloppu
lienee hurahtanut monella vastavalmistuneiden juhlinnan merkeissä. Niin myös
meillä. Ajattelin jakaa teille muutamia ajatuksia nyt viikonloppuna
valmistuneista sankareista.
Perjantaina opiskeluaikojeni läheisin opiskelukaverini ja
ystäväni Aino valmistui medianomiksi Turun AMK:n Taideakatemiasta. Ainon kanssa olemme kokeneet opiskeluaikoina
monen monta noloa, ihanaa, opettavaista, hauskaa ja kasvattavaa hetkeä. Ja
siinä sivumennen myös lanseeranneet meille kahdelle oman hashtagin #AiVe.
Taannoin käsitellessämme markkinoinnin opintojaksolla
ulkomainontaa, päätimme Ainon kanssa pukeutua parkkipirkoiksi ja pitää
ryhmällemme esitelmän kertoillen tarinan muodossa parkkipirkkojen suulla,
millaista ulkomainonta voi olla. Se oli succé. En myöskään unohda pitkiä lounaita yhdessä,
torkkuja puistossa, järjestämiämme
kakkukestejä, reissuja Suomessa & ulkomailla saatika kiljuhanhia Förillä. Ihailen
Ainossa sitä, miten hän avoimin mielin valloittaa maailmaa ja on kotonaan
reissatessaankin. Ainolla on vangitsevan matala ääni, ja kun hän kertoilee
tarinoitaan, kaikki pysähtyvät kuuntelemaan. Hän on myös ammatillisesti perfect
to work with, kantaen vastuun projekteista aina loppuun asti. Vaikka olemme
molemmat puheliaita ja ulospäin suuntautuneita, olemme myös todella herkkiä.
Aistimme asioita rivien välistä ja se yhdistää meitä. Olen onnellinen
saadessani olla hänen ystävänsä.
Lauantaina juhlinta jatkui ja teimme äitini kanssa kunnon
roadtripin reissatessamme lakkiaisissa ympäri Suomen maan. Äiti on parasta
roadtrip-seuraa, sillä jaamme saman filosofian: eväät ja herkkutauot ovat
oleellisen tärkeitä matkustettaessa.
Ajomatkalla teimmekin pysähdyksen
legendaarisessa Urjalan makeistukussa.
Karkkitukku on pieni honkamökki, joka on
lastattu lattiasta kattoon asti täyteen karkkia. Koska karkkitukussa saa ja
kuuluu kadottaa matikkapää ja taantua kolmevuotiaan tasolle, oli ihan ookoo
huomata ostaneensa viitisen kiloa karkkia.
MUTTA! Jättilaatikollinen Apteekin
salmiakkia! Elän tällä onnellisena loppuvuoden (tai ainakin kesän).
Lakkiaisjuhlarumban aloitimme pikkuserkkuni Tiinan luota
Lempäälästä. Hän on sellainen suloinen tehopakkaus, että toista vastaavaa saa
etsiä. Oli hienoa kuunnella, miten hänen isänsä kertoi tarinoita Tiinan
lapsuudesta ja nyt lukioaikoina itsenäistymisestä, kantavana teemana se, että
jos Tiina jotain päättää, niin sen hän myös toteuttaa.
Halattuamme sukulaiset jatkoimme matkaa länteen. Koukkasimme
Turusta kyytiin töistä päässeen Iran ja reissukoira-Einon. Iltatuimaan
saavuimme Pyhämaahan omenapuunkukkien keskelle juhlistamaan Alinaa, joka on
lapsuuden ystävämme Ugista ja myös Iran kummityttö.
Alina synnytti juuri ennen
yo-kirjoituksia tähän maailmaan suloisen vauvelin ja pari päivää sen jälkeen hän
meni kirjoituksiin. Vauveli sai nimekseen Eino (hyvä nimi!) ja onnellinen äiti
kirjoitti huikean määrän Laudatureita saaden myös koulun parhaan opiskelijan
stipendin. Se tunnustus meni kyllä juuri oikeaan osoitteeseen! Ihailen Alinassa
sitä, miten hän tekee asiat oman näköisesti ja täydellä panostuksella.
Ilta päättyi Vilpun yo-juhliin, joita juhlittiin Ugissa hauskassa
pihalle pystytetyssä teltassa, jossa DJ-Viivi vastasi musiikkipuolesta.
Telttaa
oli pykätty porukalla pystyyn kuulemma kuusi (6!) tuntia, joten pitihän siellä
sitten juhlia yön pikkutunneille, jotta teltasta saatiin kaikki hyöty irti.
Teltan pystytys kuvaa hyvin Halisia – asiat tehdään yhdessä. He pitävät yhtä,
tuli eteen mitä tahansa. Ihaninta oli, että kun saavuimme siinä illalla puoli
kympin pintaan, niin se ei haitannut ollenkaan. Viltit vain niskaan, lasi
käteen ja lämmintä riistasoppaa lautaselle. Haliset ovat niin mutkattomia. Heille
on aina mukavaa mennä käymään – heistä huokuu hyväntahtoisuus kilometrien päähän.
Leppoisa ja mukava viikonloppu alkaa olemaan takana päin,
nyt aktivoin taas työaivot ja suuntaan katseen hektiseen ensi viikkoon.
Työrintamalla on tiedossa kaksi tapahtumaa, jotka tuotan ja lisäksi muiden
projektien saralla asioita pitää pyöräyttää vauhdilla eteenpäin ennen kuin
asiakkaat jäävät kesälomille.
Tsemppiä alkavaan viikkoon!
kiva postaus! oon jossain lukuhuuruissa nää missannu ;D (se kyl onneksi kannatti. siis hetkellinen huuru.)
VastaaPoista