The Day!
Olen ylpeä isosisko: Irasta tuli valkolakkipää! Lakkiaisgaalassa, vai miksi sitä nyt nimitetäänkään, Ira kävi pokkaamassa kaksi stipendiä ja tietty puhtaat paperit Ugin lukiosta. Kannustusjoukkoja meidän suvusta oli tuttuun tapaan tullut paikalle peri penkkirivillistä, ja kun tuli Iran vuoro noutaa upouusi lakkinsa, sai hän sellaiset tuuletukset, että lakkeja jakanut jäyhä rehtorikin hymähti.
Tykkään myös siskoni asenteesta: painaessaan lakin päähänsä hän oli ainut joka tuuletti kädet ojossa kuin riemuidiootti (oikealta neljäs eturivissä). Noh, kukapa ei sen pakertamisen ja pääsykokoeisiin lukemisen jälkeen ansaitsisi kunnon tuuletusta.
Ira piti myös kaverinsa Akun kanssa valmistuvien puheen jakaen mm. Steve Jobsin elämänviisauksia. Tärkeimpänä pointtina puheesta mieleeni jäi ajatus: Tee mitä sydän sanoo. Klishee, mutta ah niin totta!
Juhlat pidettiin ihanassa Wallilan kartanossa Ugin keskustassa. Paikka oli kaunis ja tilava. Ruokana meillä oli salaattibuffa, josta jokainen sai koota omannäköisensä salaatin. Iskä oli myös Pirjon kanssa pyöräyttänyt 400 peuranlihapullaa.
Makeita herkkuja oli jääkaapillinen!
Ira oli itse leiponut kahdenlaisia unelmakakkuja: marjakerroskakkua ja tuhtia suklaakakkua.
Herkkupöydässä oli Iran toiveiden mukaan myös vaahtokarkkeja, suklaapopseja gluteenittomia muffinsseja ja kaurakeksejä.
Onnellinen sankari leikkaa I DID IT -kakkuaan.
Malja!
Riemuisa sukumme: tsekatkaa etenkin Krissen ja mummin ihanat ilmeet.
Iskä edusti tapansa mukaan just siinä sinapinkeltaisessa puvuntakissaan, josta olin jo aiemmin hänelle esittänyt kainovienon toiveen jättää se kotiin vaatekomeron perukoille (tai lahjoittaa UFFiin). Mutta ainakin se sopi skumpan väriin!
Samaa kelta-beigeä väriskaalaa oli juhlissa enemmänkin liikkeellä, kuten sedällämme Rullella.
Ja Bubilla...
...Ja Svenalla.
Tämä kuva tiivistää juhlavieraiden tunnelmat:
Ihanat filmitähdet suoraan Tukholmasta, Gabbe ja Bambi.
Koko Ruotsin serkkukööri kasassa!
Kristiina ja Juho edustivat Järnan poppoota. Juho eli Justus kuuluu melkein perheeseen, hän on meidän veli, hopea, pronssi ja kulta - ja kaikkea siltä väliltä!
Sonja & Iikku
Pete, Anri, Sonja, Ira & Saara
Iran dramatique-halaus Ainon kanssa.
Pastellimekot.
Minä ja Selma odotimme malttamattomina, että Ira voisi jo aloittaa ruuan.
Mummi ja vaari on ihania, together for ever.
Juuri Brasiliasta kotiutunut Sohvi ja minä halusimme kertoa Iralle ja kaikille juhlavieraille, miten upea Iikku on. Pidimme puolituntisen pikkukonsertin ja muistelon. Äiti piti huolen aikataulusta osoitellen kelloa jatkuvasti. Meidän suku on nimittäin tunnettu siitä, että jokainen haluaisi pitää puheen ja usein myös pitkiä ja polveilevia sellaisia.
Ira ja juhlaväki kuuntelivat tippa linssissä Sohvin kauniita lauluja ja meidän hauskoja sekä paikoin surullisiakin tarinoita.
Annoin Iralle lahjaksi Mondon New Yorkin matkaoppaan. Toivon, että sille tulee piakkoin käyttöä ja Ira pääsisi toteuttamaan unelmiensa reissun!
Liisa-täti sai kunnian suvun vanhimpana pitää puheen. Hän jatkoi hauskaa traditiota ojentamalla Iralle karjalankielellä kirjoitetun onnitteluelämänohjeen suvun 31. ylioppilaalle.
Iran kummit Anri ja Pete pitivät ihanan yhteispuheen, jossa jatkui hieman sama teema kuin minun ja Sohvin sekä Iran valmistujaispuheessa. "Tee niin kuin sydän sanoo". Petellä on suloinen ja meille kaikille jo niin tuttu tapa aloittaa puheensa: "Noniin".
Kauniit Bambi, Kikka & Pirjo
Äidin serkku Maija ja miehensä Pete.
Juhlien ehdoton keskipiste Iran lisäksi oli juhlien nuorin osallistuja, Briana. Ira antoi eläväiselle nuorelle hurmaajattarelle lempinimen Birre.
Birre on siis äidin kolmas kummityttö. Birre on muuttanut Kaustiselle asumaan äitinsä Susannan kanssa ja hän rakastaa muun muassa puhelimeen puhumista, Sarin meikkipussia, syömistä sekä hymyilyä.
Iran priceless ilme, kun hän sai rakkailta naapureiltamme puisen rasian yo-lakilleen. Kuvassa Pia, Kaija ja Leiffi.
Myös mun ihanat ystävät Soffe ja Toppe ehtivät piipahtamaan juhlille.
Onnistuimme lopulta saamaan suuren osan porukasta yhteiskuvaan!
Anri oli iloinen yhteiskuvasta!
Nikke tuli totta kait onnittelemaan tytärtään.
Ja mulla ja Nikellä on tapana ottaa aina kohtaamisistamme fanikuva.
Juhlissa käväisi myös pari filmitähteä, tai siis huippumeikkiartisti ja valokuvaaja-ekonomisti.
Loppuillasta pojat tulivat joukolla onnittelemaan Iraa. Hänellä tunnetusti riittää miehiä jonoksi asti.
Kaikista näistä juhlien upeista kuvista on kiittäminen komeaa Konradia ja hänen Nikoniansa!
Illan viimeinen kamerasta löytynyt kuva kertoo Viivin ja Veeran loppuillasta: syödään yhdessä käsienkuivauskone.
Juhlat olivat mieleenpainuvat ja ihanat. Hienointa oli se, että niin moni oli tullut todella kaukaa tätä päivää varten paikalle. Juhlat olivat juuri sellaiset kuin ylioppilasjuhlien tuleekin olla! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.