Siskoni
Ira ei koskaan ole ollut tunnettu vaatimattomuudestaan, niinpä myös hänen
lakkiaistensa on oltava kuvailtavissa vähintään sanoilla upeat, ikimuistoiset,
ihanat ja mahtavat.
Minun mielestäni parasta
juhlissa on paitsi itse juhlapäivä, myös juhlien valmistelut. Ira, äiti ja iskä
olivatkin nähneet hirmusti vaivaa juhlien eteen. Ira postitti muun muassa reilu
parisataa kutsua, aloitti bronzetus-projektinsa jo viikkoja ennen juhlia ja leipoi valtakunnan tasolla kuuluisia kakkujaan. Äiti
varasi Ugin näteimmän juhlapaikan Wallilan kartanon ja iskä pyöräytti 400
peuranlihapullaa.
Kun
tarjosin apuani valmistelupuuhiin keittiössä, sain selvät ohjeet: ”Veera, hae sä
oksia ja kukkasia”. Sain siis vastuullisen tehtävän: juhlapaikan fiksauksen
kauniiksi. Onneksi meidän suku on iso, ja sain apuja ison juhlapaikan kaunistamiseen!
Tässä
fiiliksiä valmistelujen keskeltä:
Otin tehtävän tosissaan ja lähdin puutarhasaksien kanssa ystävien pihoille ja kaupungin ojiin keräämään kukkasaldoa juhlapaikan pöytiin. Halusin, että Wallila koristeltaisiin luonnonkukilla: juuri kukkimaan ruvenneilla omenapuunkukilla, vaahteranoksilla, kirskikankukilla. Iran toiveesta juhlien väriteemana oli vaaleanpunainen.
Iran kakkuja hehkuttavat kaikki, ja moni haluaisi päästä perille reseptien salaisista ainesosista. Veikkaan kyllä, että varsinainen salaisuus kakkujen taustalla on oikea ote ja yömyöhäinen leipomisajankohta.
Itse päivänsankari hioi vielä kevätjuhlissa pidettävää puhettansa kaverinsa Akun kanssa. He olivat saaneet ison vastuun käyttää abien puheenvuoron kevätjuhlissa. Sain toimia koeyleisönä puheelle, ja pakko myöntää, että puhe hiveli tunteita: tippa tuli linssiin ja paikoitellen kuolin nauruun.
Pääsimme koristelemaan Wallilaa vasta juhlia edeltävänä iltana kuudelta. Onneksi apukäsiä oli rientänyt paikalle ympäri Suomen. Ritu-mumma ja Anri taitelivat hienot servettitornit.
Itse toimin askareiden delegoijana ja siinä samalla silittää parikyt pöytäliinaa Pirjon kanssa.
Sonja osoitti floristin taitonsa taikomalla vihreistä risuista hienoja kukkakimppuja juhalpöytiin.
Konrad ja Pete virittivät yhdessä Peten ja Mikon kanssa videotykin kondikseen.
Pete & Petu hoitivat pöytien liinoittamisen.
Mikko ja äiti roudasivat suklaapopseja juhlapaikalle. Kaikeksi onneksi juhlapaikka sijaitsi ihan lähellä kotia - jos jotain unohtui pystyi sen hakemaan nopsasti.
Loppuillasta meno alkoi mennä vähän sekavaksi ja väsyneeksi: nöyrä alamainen palvoo kuningatarta. Öh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.