Suloinen ja kavala Amsterdam

Amsterdam on suloinen ja kavala kaupunki. Kaikkine kanaaleineen, pikkuputiikkeineen ja tyylikkään rentoine ihmisineen hurmaava paikka elää ja olla. Mutta kaupungilla on myös kääntöpuolensa, kuten pöljät varkaat, jotka veivät meidän asunnolta kaiken. Se osui vielä reissun alkuun ja latisti tunnelmaa, mutta onneksi meillä oli mahtava matkaseurue: porukka täynnä voimanaisia ja selvisimme porukalla loppureissun hyvin. 

Matkan tarkoituksena oli siis juhlistaa Hannan 30-kymppisiä. Kosmopoliitti-Hanna on opiskellut Damissa, ja siksi oli luontevaa koota ystävät ympäri Eurooppaa samaan kaupunkiin. Meitä oli lähes parikymmentä ihmistä; Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Hollannista juhlistamassa Hannaa.

Olimme vuokranneet huoneistohotellista tosi mukavat asunnot - ihan kanaalin varrelta. Ajattelimme, että on mukavaa, kun voi porukalla kokkailla ja olla vähän väljemmin kuin hotellissa. Asunnon sijainti oli ideaali ja sisustus moderni. Ei mitään hälyyttävää vielä aluksi. 

Mutta moni kakku päältä kaunis. Reissun toisena iltana, kun olimme olleet asunnoltamme poissa noin 1,5 tuntia, olivat paikalliset varkaat käyneet tyhjentämässä asunnoltamme kaiken arvokkaan. Tämä tarkoitti siis mm. läppäreitä, passeja, luottokortteja, merkkilaukkuja, ajokortteja ja jopa käytetyt Diorin luomivärit olivat kelvanneet voroille. Pahinta oli, että varkaat olivat vieneet yhden laukuista, jossa oli asunnon avain. Tuntui karmivalta tietää, että jossain kaduilla kulki joku, jolla oli nyt pääsy äsken vielä niin turvalliseen asuntoomme. Se oli kamala tunne, kun tunsi turvallisuuden tunteen järkkyneen. (Onneksi kaikilta ei viety luottokortteja, joten pärjäsimme loppureissun ja ilman passia pääsi takaisin Suomeen.)

Alkushokista selvittyämme soitimme paikallisen poliisin paikalle. Poliisit sanoivat ensin, että heillä kestää noin tunnin verran, ennen kuin he ehtisivät tulla tsekkaamaan tilanteen, mutta kun he kuulivat paikan osoitteen, he tulivatkin paikalle kolmessa minuutissa. (Huom, Hollannin hätänumero on 112 - jos joskus tulee tarvetta.)

Onneksi meillä oli paikallinen ritari Bob (Hannan opiskelukaveri) auttamassa ja tulkkaamassa tilannetta. Seuraavana päivänä kävimme paikallisella poliisilaitoksella tekemässä rikosilmoituksen. Olimme listanneet tarkkaan, mitä meiltä kaikilta oli viety. 

Hollantilaisella poliisilaitoksella meille tarjottiin teetä ja kahvia. Tarjoilijana toimi partiopoliisi, jolla oli haalarit, pyssy vyöllä ja naurunryppyjä silmäkulmissa. Tilanne oli jotenkin tragikoominen. Meitä haastatellut hollantilainen vanhempi konstaapeli oli aivan hurmaava, muttei kovin englanninkielentaitoinen. Kultainen Bob toimi tulkkina ja käänsi lopuksi meille 10-sivuisen rikosraportinkin selkokielelle. Saimme kuulla, että tämä oli jo neljäs kerta samalla viikolla, kun kyseiseen asuntoon murtauduttiin. Tai oikeastaan meidän asuntoomme ei edes murtauduttu, vaan lukot olivat koskemattomat ja vorot olivat tulleet avaimilla sisään. Mitään asunnon omaisuutta (TV, digiboksi, muu tekniikka) ei oltu viety. Ainoastaan meidän kamat oli napsittu siististi mukaan. Paikalle tuli käymään myös paikallinen rikospaikkatutkija. Oli mielenkiintoista seurata, miten hän tutki ikkunanpieliä, lukkoja ja keräsi sormenjälkiä. Hollannin poliisi suhtautui vakavasti tähän tutkintaan, ja kertoi tämän olevan osa isompaa rikosvyyhtiä, jota he selvittelevät parhaillan.

Koko juttu oli ihan hämärä: vuokrafirma väitti vaihtaneensa lukot ryöstöjen välissä, mutta lopulta kävi ilmi, että lukkojenvaihdosta huolehtii heidän oma "teknikko". Toivon vain sydämeni kyllyydestä, että tekijät saataisiin aisoihin ja ryöstökierre  loppumaan. Mutta varoitan nyt: miettisin itse kahdesti, ennen kuin varaan majoituksen tämän firman kautta: Reservation Care, www.reservationcare.com .

Vaihdoimme saman tien majapaikkaa. Olo ei enää tuntunut turvalliselta asunnolla. Majoituimme Hotel Marriottiin ja voi että hotelliaamiainen seuraavana aamuna maistui taivaalliselta!

Back on the track. Amsterdam on kaupunkina kompakti ja kaunis. Paljon kuvattavaa. Talot ovat kapeita, korkeita ja värikkäitä. Kevät teki tuloaan kanaalien rannoilla. Kaikkialle pystyi kävelemään tai hyppäämään ratikkaan. Tai kuten paikalliset tekevät: pyöräilevät. Kaikki pyöräilevät, vauvasta vaariin. Tämä kuva tiivistääkin kaupungin sykkeen hyvin:

Huvittava tuo duo tuolla kyydissä, kypärät päässään!

Minulla on tapana piipahtaa aina Urban Outfittersillä maailmalla ollessani, koska yleensä jo myymälän sisustus on elämys. Niin myös Amsterdamin myymälä, katso vaikka itse!

 Huima, kolmekerroksinen, vanhaan tehtaaseen perustettu myymälä oli karkkia silmälle. Parasta on, että Urban Outfittersillä ei tarvitse välttämättä shoppailla, vaan sinne voi pysähtyä pelaamaan pleikkaa, lukemaan kirjoja, kuuntelemaan musiikkia tai surffaamaan iMacilla :) 

Ihana kuvankaunis Tiina kukkien keskellä ja aina niin tyylikäs Reetu ylittämässä suojatietä.

Vähän erilaisia shoppailulöytöjä etsivän kannattaa ehdottomasti suunnata 9 canals -alueen pienille putiikkikujille. Sieltä löytää myös symppiksiä kahviloita ja lounaspaikkoja.

Illan hämärtyessä oli aika juhlia. Ja senhän meidän reissupoppoomme osaa. Tässä synttärisankari puhaltaa kynttilät kakusta. Toivottavasti muisti toivoa samalla! (Toivettahan ei saa koskaan sanoa ääneen tai se ei toteudu.)

Hyvä aloittelupaikka on ihan Damin keskustassa sijaitseva Bar Italia, jossa voi ensin nauttia porukalla vaikka herkullisia italialaisia ravioleja (pizzat oli vähän kuivia) ja sitten siirtyä yläkertaan tanssimaan. 

Harvinaislaatuinen kuva, jossa kaikki kuvassa! 

Viimeisenä päivänä tallustelimme kaduilla ja kujilla tehden viime hetken tuliaisostoksia. Damissa kevät teki tuloaan ja puut olivat silmuilla.

Kymmenkiloisia juustoja. Ja voin kertoa näin juustojen vihaajana, että se haju tuolla puodissa oli jotain sanoinkuvaamatonta :) Ja laukkuun ei siis lähtenyt juustotuliaisia.

...Vaan vähän paremman tuoksuisia tuomisia. 

Paikallinen saippuakauppa muistutti karkkikauppaa. Hullaannuimme etenkin noihin pieniin kirjainkuutiosaippuioihin, joista voi koota vaikka ystävälle tuliaisiksi nimikirjaimet kylppäriä koristamaan.

Koska herrasmiehen tunnistaa sukistaan, ostin Janille tuliaisiksi paikallisesta sukkaputiikista hauskat moniväriset sukat (ei nuo kuvassa olevat, vaan simppelimmät). Kassalla ollessani huomasin tyylikkään miesmyyjän ranteessa aivan tajuttoman hienon puisen kellon. En voinut olla kysymättä, mistä tuollaisia aarteita löytäisi (toim.huom. siis kelloja, ei miehiä). Myyjä naurahti ja vetäisi tiskin alta esiin samanlaisia kelloja. Ne olivat hollannissa suunniteltuja ja tehtyjä. Pakkohan sellainen oli tuoda tullessaan kotiin herrasmiehelle :)

Viimeisenä iltana saimme vielä kutsun paikalliseen kotiin, Bobin luokse iltateelle. Oli hauska päästä kurkkaamaan, miltä 1600-luvun kapeissa ja korkeissa asunnoissa oikeasti näyttää sisältä. Nauroimme reissun kommelluksille, vertailimme Hollannin ja Suomen asuntojen hintoja,  kuuntelimme hyvää ja vähän huonompaa musiikkia ja paransimme maailmaa taas pikkuisen paremmaksi. 

Meidän matkaseurue oli kyllä aivan timanttinen. Kaikkia meitä yhdisti se, että tunnemme Hannan. Oli huippua tutustua uusiin ihmisiin ja Damistakin jäi se tunne, että sinne täytyy vielä palata uudelleen. Alla oleva kuva on viimeiseltä päivältä, kun kaikilta alkoi olla jo vähän mehut loppu. 

Summa summarum: ikimuistoinen reissu.

Onko teillä ihania tai kamalia matkatarinoita Amsterdamista tai muualta maailmasta?

PS.  Suosittelen ottamaan majoituksen luotettavalta taholta, reissusta tulee mukavampi ja edullisempi.