Juhannus hujahti aivan liian nopeasti! Vietimme sen perheen kesken saaristossa purjehtien, mökkeillen & herkutellen. Tuntui, että viikonloppuna aika pysähtyi ja arjen murheet pyyhkiytyivät kaikki suolaiseen meriveteen. Puhelimen verkko ei kantanut saaressa ja päällimmäisenä ajatuksena oli lähinnä se, koska syödään taas lisää.
Veneen lastaus on aina hauska operaatio...
Tämä oli kesän eka purjehdus viime syksynä hankitulla Hallberg-Rassylla. 
Menomatkalla tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten emme päässeet testaamaan seilausta. Autopilotti sai hoitaa ohjaamisen ja me puolestamme keskittyä olennaiseen: auringonpalvontaan ja kuvaamiseen kannella.
Menomatkalla tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten emme päässeet testaamaan seilausta. Autopilotti sai hoitaa ohjaamisen ja me puolestamme keskittyä olennaiseen: auringonpalvontaan ja kuvaamiseen kannella.
Perillä mökkisaaressa - Flatussa - meitä odotti jo lämmitetty sauna.
Uskaltauduin jopa heittämään talviturkin hyiseen +14-asteiseen veteen.
Kyllä tuntui hyvältä päästä varpaisiin!
Kyllä tuntui hyvältä päästä varpaisiin!
Kalaonni suosi meitä oikein kunnolla. Verkoista pomppasi ruokapöytään 13 siikaa sekä reilusti silakkaa.
Kalan lisäksi juhannuspöydästä löytyi saaristolaisleipää, uusia perunoita, peuran sisäfilettä, kasvisvartaita ja herkkunyyttejä.
Jälkkärinä söimme raparperi-toscaa ja Iran taikomia kesäisen raikkaita hedelmävartaita. Aijai!
Kaikki kalakaverit eivät kuitenkaan päätyneet savustukseen, vaan osa päästettiin takaisin mereen.
Jälkkärinä söimme raparperi-toscaa ja Iran taikomia kesäisen raikkaita hedelmävartaita. Aijai!
Teimme tutkimusretken ja kiersimme koko Flatun saaren ympäri.
Matkalla bongasimme kaksi kyykäärmettäkin. Tässä siskoni reaktio:
Matkalla bongasimme kaksi kyykäärmettäkin. Tässä siskoni reaktio:
Juhannukseen kuuluvat erottamattomasti kukkaseppeleet, yrtit ja juhannustaiat.
Koko viikonlopun meitä helli suloinen helle. Se veti olon totaalisen laiskamadoksi. Niinpä lähdimme "pienelle" souturetkelle kiertämään saarta.
Se ei ollutkaan mikään leppoisa sunnuntaisouturetki. Tajusimme vasta avomeren puolella, että aallot ovat hippasen liian voimakkaat soutupaattimeininkeihin. Ira sai tehdä ihan täysillä töitä airojen varressa, ettemme ajautuisi avomerelle ristiaallokkoon. Hieman pulssi ehti nousta siinä ja olin jo näppäilemässä puhelimeen rannikkovartioston numeroa, vain todetakseni ettei puhelimessa ollut kenttää.
Onneksi meillä oli suklaakeksejä eväänä ja Iralla on habaa sekä kylmät hermot. Pääsimme lopulta takaisin mökkilaituriin.
Onneksi meillä oli suklaakeksejä eväänä ja Iralla on habaa sekä kylmät hermot. Pääsimme lopulta takaisin mökkilaituriin.
Sunnuntaina koitti aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata paluumatkalle kohti arkea.
Tuuli oli yltynyt ja saimme vihdoin kotimatkalla nostettua purjeet ylös. Pääsimme parhaimillaan 5.3 solmua. Illalla kotona poskissa tuntui aurinko, mieli oli onnellinen ja uni tuli alta aikayksikön.
Tuuli oli yltynyt ja saimme vihdoin kotimatkalla nostettua purjeet ylös. Pääsimme parhaimillaan 5.3 solmua. Illalla kotona poskissa tuntui aurinko, mieli oli onnellinen ja uni tuli alta aikayksikön.
Kiitos huipusta juhannuksesta ja hurmaavasta seurasta kipparille, kokeille, saunanlämmittäjille, käärmeensäikyttelijälle ja korttipelitaitureille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida ajatuksia omalla nimelläsi, kirjautuneena käyttäjänä tai anonyyminä.