16.7.2014

Navigare necesse est

”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”, totesivat jo muinaiset roomalaiset ja Lasse Mårtenson. Päätin ottaa vinkistä vaarin ja lähteä määrittelemättömäksi ajaksi seilaamaan isäni ja Pirjon kanssa. He olivat ehtineet seilata Hallberg-Rassyllaan jo Maarianhaminaan, josta hyppäsin miehistöön mukaan.

Vietimme päivän Maarianhaminassa Ålands pankakaa maiskuttaen ja hyvää jazzia kuunnellen rannassa kuunnellen. Maanantaina suuntasimme vain lyhyen matkan Maarianhaminan eteläpuolelle saareen, jonka nimi on Kobba Klintar

Saari on monelle risteilymatkustajalle tuttu. Juuri se, jonka kohdalla moni huokailee sen laivan ikkunasta nähdessään: ”Oi, kunpa saisi tuollaisen yksinäisen talon kallioluodolta” ja ”Kukakohan tuolla asuu?”, ”Kuuluukohan tuo kenellekään?”, ”Tuleeko tuonne postivene?”, ”Onkohan joku kirjailija kirjoittanut kirjoja tai rakkausrunoja tuolla luodolla?”

Tuo valkoinen talo keskellä luotoa on aikoinaan ollut luotsiasema ja sieltä on ollut tärkeää soittaa sumutorvea laivoille aina huonon näkyvyyden sattuessa. Suuren suuri sumutorvi on edelleen saaressa nähtävillä, valkoisen talon vintillä. Luotsitoimintaa saarella ei enää ole.

Nykyään saari on lähinnä monen päiväretkikohde, mutta tarvittaessa suojaisessa satamassa voi myös yöpyä. Saarella toimii suloinen kahvila, Kobba café, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Se on auki kesäisin keskiviikosta sunnuntaihin. Muutenkin aktiivinen yhdistys pitää saaren mukavassa kunnossa matkailijoille. Yhdistyksen ja innokkaiden vapaaehtoisten voimin saarelle on muun muassa rakennettu huikean hieno pooki ja rakennuksia on kunnostettu. Myös monet ahvenanmaalaiset yritykset tukevat saaresta huolehtimista.

Kobba Klintarilla on hauskoja patsaita ja puuveistoksia, jotka tuovat hymyn huulille. Suosittelen piipahtamaan, jos liikutte veneellä noilla kulmilla!


Lisää saaristojuttuja tulossa pian!

Shit happens eli some-hiiren painajainen kävi toteen



”Shit happens”, toteaa setäni Rulle aina, kun jokin ei mene putkeen ja sille ei itse voi oikein mitään.

Nämä  sanat pääsivät huuliltani, kun tiputin rakkaimman esineeni katukiveykseen ja se hajosi sirpaleiksi. Se tapahtui Maarianhaminan keskustassa juuri lomapurjehduksen kynnyksellä. Puhelimessa oli kaiken lisäksi suojakuori päällä, mutta sen kansi päätti aueta juuri sopivasti ilmalennon aikana varmistaen sen, että näyttö paiskautuisi varmasti katukiviin.

Olin suunnitellut kuvaavani puhelimella teille tunnelmia loman purjehdusreissun varrelta ja räjäyttäväni somen ”I’m on a boat” -kuvilla. Mutta toisin kävi. Puhelimeton loma tulossa, sillä saan puhelimen huoltoon vasta, kun palaamme purjehdukselta mantereelle ja huollossa kestää viikosta pariin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Pieni tauko WhatsUpista, Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja muista appeista on todellakin ihan tervetullutta ja tekee minulle varmasti hyvää tälle some-hiirelle. Pari päivää kesti, että peukaloni ei enää tehnyt sitä jatkuvaa pyyhkimisliikettä, johon sen olen totuttanut, hehe. 

On ollut myös mukavaa huomata, miten mahtavaa on kuvata puhelimen sijaan taas iskän järjestelmäkameralla kunnon kuvia ja siirtää ne läppärille ihailtavaksi isolta näytöltä, kaikessa rauhassa. Puhelimella näpsin kuvia paljon huolettomammin ja jatkuvalla syötöllä, jopa liikaa. Puhelimen muisti itki jatkuvasti olevansa täynnä – saatoin ottaa 11 erilaista kuvaversiota aamukahvista, wuhuu. Wake up Veera. Nyt kameran kanssa huomaan harkitsevani kuvaamista huomattavasti enemmän; kuvauskohteen huomaaminen, suunnittelu ja vielä valotus sekä rajaus kuntoon.

Nyt pystyn tosiaan olemaan todella loma-moodissa ilman jatkuvasti välkkyvää puhelinta. Mutta lupaan postailla purjehdusreissun varrelta aina, kun vaan pääsen purkamaan järkkärin muistikortin kuvat koneelle ja vierasvenesatamien 3G:n piiriin.

Muistakaa nostaa välillä katse puhelimen näytöstä – silloin voi huomata jotain aivan uutta.





10.7.2014

30 päivän treenihaaste lomalaiselle

Blogimaailma puhkuu erilaisten fitness-gurujen oppeja ja treeniohjelmia. Pelkästään Suomen Blogilistalta löytyy 513 blogia, jotka käsittelevät fitness-aihetta. Unelmavartalon eteen pitää kiinteyttää, kiristää, venyttää jne. 

Lomalainen ei tästä hätkähdä. 

Olen nimittäin löytänyt itselleni sopivan treeniohjelman heinäkuulle, jota aion noudattaa seuraavien 30 päivän ajan. Kiinnitin tämän myös jääkaapin oveen, etten vain pääse luistamaan treeniestä. 

Katsotaan miten käy!


Originaalikuva täältä.


9.7.2014

Samujilla on rytmi veressä


Keskiviikon piristykseksi Samuji näyttää mallia, miten uuden miesten malliston voi lanseerata tyylillä ja huumorilla.


Samujin miesten SS15-malliston vaatteisiin pukeutunut rumpali Teppo Mäkynen antaa kaikkensa videolla. Lyhyt, ytimekäs video viestii heti oleellisimmat: miltä mallisto näyttää, minkä henkinen se on, kenelle mallisto on suunnattu ja että se on suunniteltu yhtä intohimoisesti kuin rumpali antautuu biitin vietäväksi videolla.

Hyvänmielen juttu - katso vaikka itse.



7.7.2014

Energiaa rantajoogasta


Lämmin hiekkaranta + merenkohina + lempeä tuuli + aurinko + jooga = täydellinen olotila.
 Aloitin tämän viikon joogaten Merijoogan Johannan vetämällä beachjooga-tunnilla Hangon Casinon rannalla. Voin kertoa, että nyt sen jälkeen olo on huikea. Yhtä aikaa vahva, venyvä, puhdistunut, energinen, tasapainoinen ja onnellinen. 

Maisemat, joissa joogasimme eivät olleet yhtään hullummat:




Heinäkuu on onnea täynnä, sillä joogastudio Merijooga järjestää koko heinäkuun ajan neljä kertaa viikossa kaikille avointa rantajoogaa Hangossa. Itse olen harrastanut joogaa noin kolmisen vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti ja beachjooga sopii minulle todella hyvin venyvyyden sekä liikkuvuuden ylläpitämiseen. 


Itse Merijooga kuvailee beachjooga-tuntejaan näin: "Tunti, jossa huumoria unohtamatta suoritetaan lempeitä Hatha-joogaliikkeitä, aaltomaista Flowta tai rauhoittavia Yin-liikkeitä, ja keskitytään hakemaan energiaa ympäröivästä luonnosta ja merestä oman hengityksen tahtiin." Tällä tunnilla teimme myös muutamia voimakkaampia, astanga-joogasta tuttuja liikkeitä. Pidän niistä erityisesti, sillä niissä saa haastaa sopivasti omaa tasapainoaan, voimaa ja venyvyyttä.

 Ihaninta on se, että näin lomalla ollessa ei tarvitse sitoutua mihinkään harrastukseen, vaan voi aamulla hypätä fillarin selkään ja polkaista rannalle joogailemaan, jos siltä tuntuu. Beachjooga maksaa kympin per kerta, ja ennakkoilmoittautumista ei tarvita. Mattojakin saa vuokrata tarvittaessa rannalta, mutta silloin kannattaa ilmoittaa maton tarpeesta päivää ennen joogatunnin vetäjälle. Bechjoogaan on siis helppo hypätä mukaan, vaikka viipyisi Hangossa vain päivän tai pari.

Tänään tiistaina taas beachjoogaa tutussa paikassa, tuttuun aikaan kello 10. Nähdäänkö siellä?




Katso tuntien aikataulut ja lisätietoa täältä.


Valkoisen paperin pelko - lomalaisen ajatuksia

Huh, mikä tunne! Kun taas asettaa sormet pitkästä aikaa näppäimistölle ja alkaa täyttämään ajatuksillaan valkoista paperia. Tai näin sähköisellä aikakaudella valkoista tekstikenttää. Miltäköhän kirjailijasta tuntuu aloittaessaan uuden romaanin ensimmäistä lukua?

Kevään työtahti on ollut kiivas ja hektinen. Olen paiskinut hommia lähes kellon ympäri. Selatessani kalenteria taaksepäin, ihmettelen miten olen jaksanut painaa. Kai se on se, että rakastaa työtään, kollegoitaan ja saa työskennellä mielenkiintoisten, aina uudistuvien ja upeiden brändien parissa. Keväällä olen tehnyt Supersonilla tiiviisti töitä adidaksen, Sony Mobilen ja TDC:n kanssa. Inspiroivia, aina erilaisia päiviä on riittänyt. 

Kuitenkin, kun päivisin ideoi ja tuottaa teksti- ja kuvasisältöjä asiakkailleen, on iltaisin ajatuspankki melko loppuun asti ammennettu ja ajatus koneen avaamisesta vielä illalla uudestaan ei kiehdo juurikaan. Mieluummin vaikka pyörittelee hartioita, kokkaa oman kullan kanssa tai käy treenaamassa. Siksi koko kevään ajan blogi on elänyt lähinnä Instagramin puolella. Kuvan tai kaksi olen ehtinyt arjen keskeltä postaamaan.

Tänään alkoi työurani ensimmäinen kunnon 4-viikkoinen kesäloma ja olen aivan kummissani. Ja myös onnessani. Nyt on aikaa oikeasti keskittyä itseensä ja omiin ajatuksiin. Lomaani en ole suunnitellut juurikaan, vaan kalenterissa lukee ainoastaan ”LOMA”.  Taustalla soi The LA'sin biisi There she goes:



Kesäomalla lupaan kirjoitella loman raikastamin aivoin ja jakaa kuvaterkkuja Suomen etelästä, Hangosta.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta jokaiselle – kuluu se sitten töiden tai lomailun merkeissä!

Kuvista kiitos Janille ja Sony Xperia Z2:lle.

6.7.2014

Kiva kun kävitte

Hangon Regatta on legendaarinen jokakesäinen tapahtuma. Purjehduskilpailu kerää kolmeksi päiväksi Hankoon sankoin joukoin purjehtijoita, veneiden (ja veneilijöiden) ihalijoita sekä juhlijoita. Viimeiseksi mainituista on viime vuosina kasvanut etenkin meidän hankolaisten kannalta erittäin kurja lieveilmiö ihanalle tapahtumalle; todella rajusti juhliva poppoo, joka jättää jälkeensä kaatopaikkaa muistuttavan näyn. Rakastan itsekin juhlimista, mutta vastuullisesti ja ympäristöä ja muita ihmisiä kunnioittaen.

Tänä vuonna Regatta-lauantai valkeni sumuisena ja perjantaisten juhlien jälkeen Hangon kuvankauniit rannat olivat kuin pommin jäljiltä. Jani nappasi tämän mustavalkokuvan, ja se kuvastaa hyvin tunteitani, joita tällainen välinpitämättömyys ja yhteisen ympäristön sotkeminen herättää.



Onneksi seuraavassa sukupolvessa on toivoa. Kokosimme naapurin Nellan ja Noelin kanssa siivouspartion ja siirryimme sanoista tekoihin. Halusimme näyttää muillekin mallia ja miten paljon kauniista kotikaupungistamme välitämme. Jätesäkit kainaloon ja menoksi! 
Aloitimme siivoamalla omasta kotipihasta yön aikana sinne kylvetyt pizzaboksit, pullot ja tölkit. Kiukku antoi meille lisävirtaa jatkaa kotikatumme siivousta. Pelkästään parin korttelin matkalla kohti rantaa, olimme saaneet jo ison jätesäkin täyteen kaduilta kerättyjä roskia. 

Rannassa näky oli, jos mahdollista, vielä surullisempi. Nenään kulkeutui oluen ja pissan yhteensekoittunut löyhkä ja rannan hiekkaa ei juuri roskilta nähnyt. Ajatuskin sandaalit jalassa hiekalla kävelemisestä oli mahdoton. Koiraa ei voinut kävelyttää ollenkaan lasinsirujen takia. Nella totesikin: "Eilen meidän Hanko oli kaunis ja tänään kaatopaikka. Miksi joku heittää roskat tähän hiekalle, vaikka metrin päässä on iso roskalava? Ja miksei ihmiset ole vieneet pulloja ja tölkkejä kauppaan takaisin ja ostaneet niillä vaikka mehujäitä?" Ja Noel jatkoi: "Musta ei tule isona sellaista teiniä, että olisin noin sottapytty."





Onneksi kaupungin työntekijät tekevät huikeaa työtä kaupunkimme eteen. He keräävät juhlien roskat, lasinsirut sekä muut vaaralliset roskat, joihin ei tavallisten siivousintoilijoiden kannata mennä koskemaan ja lopuksi vielä lanaavat rannat. Siivousurakkamme jälkeen palautimme panttipullot kauppaan ja söimme hyvät jätskit.


Hangon kaupunki tekee hienoa työtä siistiessään kaupunkia suurjuhlien jälkeen. Toivoisin kuitenkin, että myös paikallisyhdistykset, -järjestöt ja partioporukat aktivoituisivat tämän tiimoilta ja organisoisivat yhteistalkoot. Tänä keväänä Pidä saaristo siistinä ry. järjesti vapun jälkeen kaikille avoimen Hanko Beach Clean Up -tapahtuman, jossa porukalla puuhattiin kauniimman ja viihtyisämmän kaupungin puolesta siivoamalla Hangon rannat sekä satama-allas. Silloin tapahtumassa oli huippumukava tunnelma, yhteen hiileen puhaltamisen meininki ja lopuksi roskista koottiin hieno tilataideteos hetkeksi Hangon Itäsatamaan. Lisäksi kaikki mukana talkoissa olleet olivat mukana palkintojen arvonnassa. Ehdottaisin, että vastaavanlainen tapahtuma sijoitettaisiin myös Hangon Regatan jälkeiseen sunnuntaihin. 

Lopuski vielä kaikille kesän juhlijoille: vaikka pidetäänkin hauskaa, täytyy silti muistaa ajatella omaa napaa ja kahta metriä pidemmälle. Meillä on vain yksi kaunis Hanko ja yksi upea maapallo, pidetään siitä huolta.